maanantai 23. elokuuta 2010

Viikonloppu meni

Onneksi reissu Joensuuhun onnistui. Hoitojen aikaan aina pitää tekemisissä olla pieni varaus. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Kovasti tuli pohdittua minun juttua, mutta onneksi paljon muutakin. Kelikin oli pääosin hyvä, sai olla ulkona. Lapsilla oli hauskaa keskenään, minäkin yritin kovasti osallistua kaikkeen, vaikka välillä piti mennä lepäämään. Yökylissä ei varmaankaan tule hoitojen aikaan käytyä, kun ihan likeisten luona, jos aina sielläkään. Pitää olla mahdollisuus mennä lepoon ja pelkkään olemiseen.  Huomenna on viikko ensimmäisestä hoidosta, eikä uni vieläkään tahdo tulla. Parina iltana on nukahtamislääkkeen voimalla nukkunut, ehkä n. viisi tuntia. Viimeyökin meni suurelta osin valveilla. Perjantaista lähtien rinnassa ollut puristavaa tunnetta, sydän tykyttää, jäseniin särkee. Olo ei likimainkaan ole normaali. Tulee pitkä ja vaikea syksy. Välillä iskee pakokauhu. Hoidot vasta alussa, tätä kestää, olo vaan huononee. Tekisi mieli hypätä kaikesta ulos. Haluaisin oman elämän takaisin. Ennen kesän leikkausta kävin Pipsan kanssa juoksemassa, nyt hyvä kun jaksaa hiljalleen kävellä. Huomenna on Herceptin-tiputus. Pitää kertoa oireista polilla, jospa sais sellaista unilääkettä, että nukkuis kunnolla.

2 kommenttia:

  1. Kiva että reissu Joensuuhun toteutui ja meni kaiketi olosuhteisiin nähden hyvin :)

    Sulla on siis "Herkkua" joka viikko. Jaksuja hoitorumbaan!

    VastaaPoista
  2. Oli se kiva, että pääsitte lähtemään koko porukalle. Kotona oloa riittää varmasti tarpeeksi syksyn mittaan. Toivottavasti ei heikotus jossain vaiheessa helpottaa hoitojen välissä, että jaksaisi edes vähän ulkoilla.
    Tsemppiä huomiseen isosikkolta !

    VastaaPoista