Kävi taas kutsu pääkallopaikalle. Otettiin mammografia. Ultrattiin rinnat ja kainalot tarkkaan. Pelotti taas pitkästä aikaa ihan valtavasti. Hoitaja sanoi, että minulla on todella tarkka kontrolli. Niinpä paineltiin rinnat, leikattua silikonorintaa ei kovin voitu painaa, koska on niin kova. Nauratti, että se varmaan räjähtää. Ultralla lääkäti vielä katsoi ja samalla totesi, ettei mitään hälyttävää näy. Helpotus oli valtava. Vasta kotiin päin ajellessani tajusin miten isosta asiasta taas oli kyse. Elämässä on ollut niin paljon muuta ajateltavaa, ettei enää eletty sairaus ole tullut mieleen. Nyt olen saanut taas jatkoaikaa seuraavaan kontrolliin, joka lienee taas noin vuoden päästä. Vielä on lääkärin vastaanotto kirranpolilla. Plastiikkakirurgi vielä varmaan suostuttelee korjausleikkaukseen. Oman päätöksen olen tehnyt, ainakin tällä erää, että leikkaukset on tehty minun osalta. Ehkä joskus myöhemmin, mutta nyt ei ole aikaa eikä halua siihen ruljanssiin ryhtyä.
Aika on mennyt tosi nopeasti. Elämää on rytmittänyt työ ja opiskelu. Aikaa on jäänyt muuhunkin elämään, niin tiukalle en ole aikataulua laittanut. Elämä tuntuu mukavalta, vaikka lukea pitää välillä hullun lailla. Mutta itsepähän tähän olen halunnut, ei voi ketään muuta siitä syyttää. Olen oikeastaan aika etuoikeutetussa asemassa, kun voin tehdä mitä haluan. Olen onnellinen siitä, että minulla on ollut rohkeutta tehdä sitä mitä olen pitkään haaveillut.