Maanantai mietteitä

Vielä virallinen palkallinen päivä, tosin vapaa sellainen. Mies lähti ennen viittä aamulla työreissulle, palaa keskiviikkoiltana. Sain nukuttua aika hyvin, illalla olin väsynty saunan jälkeen. Harmittelin tämän olevan viimeisiä päiviä pitkään aikaan täysin terveenä, nyt alkaa kaikenlaista kremppaa. hyvin muistaa yli kahdeksan vuotta sitten olleet tilanteet. Toivottavasti pysysin terveenä. Silloin minulle tuli vesirokkokin, vasta 37-vuotiaana. Tytär oli silloin 2,5 vuotta, sai taudin hoidosta. Lääkäri ei uskonut hoitoon mennessä, että en ole ko atutia sairastanut, antoivat sytostaatit ja ottivat vasta-ainekokeet sitten. Enhän minä sitä ollut sirastanut, mutta parin viikon päästä kylläkin. Tauti oli paha ja vaarallinen siihen aikaan. Selvisin siitä kovalla lääkityksellä. Aamulla heräsin tyttären yskimiseen, toivottavasti ei tulisi kipeäksi, kun asta oli kuumeessa. Lähti kouluun iloisella mielellä. Minun rakas 5-luokkalainen jo niin ison tytön näköinen. Viimeksi oli tavallaan helpompaa, kun tytär oli niin pieni, nyt huoli äidistä selvästi painaa, vaikka normaalisti eletäänkin. Tänään pitäsi laittaa paikat kuntoon, käydä kaupassa, js keräisi jo mustia viinimarjoja. Huomenna mentävä osastolle päiväksi, alitetaan Taxoteren tiputus ja Herceptin. Toivottavasti en saa allergista reaktiota. Herceptin onkin jo tuttu Taxo ei. Illalla muistettva ottaa ensimmäiset kortisoonit. Yritettävä pitää mieliala rauhallisena, vaikka vaikeaa se on.