Kylläpä päivä meni ylivirkeänä ollessa. Selvitin töihin sairasloma asiat. Jään nyt sitten kokopäiväisesti näitä vaivoja potemaan. Esimiehen (naisen), kanssa juteltiin jaksamisessa töissä. On välillä vaikea saada työstä kiinni ja pystyä keskittymään hektiseen vuorotyöhön. Myös infektioriski on aina olemassa. Toisaalta olen ihan ratkaisuun tyytyväinen, jotain kai viime kerrasta opin. Aina minut yllättää esimieheni empaattinen ja ystävällinen käytös. Vannotti vielä ettei kukaan oleta sinut hautautuvan kotiin neljän seinän sisään, vaan voi tehdä mitä milloin jaksaa. Eihän aina niin huonossa kunnossa olla. Meillä on vuosien työtoveruus takana, joten sielläkin ollaan hengessä mukana.
Keräilin viinimarjoja pihalla, uskollinen ystäväni puskan juurella. On se ihme otus, miten on marjojen perään.Illalla oli tyttärelläpartion ensimmäinen kokoontuminen kesän jälkee. Alkaa taas syksyn harrastukset päästä vauhtiin. Innoissaan lähti sinne polkemaan. Odottelee jo syksyn leirejä. Illalla tuli mies reissusta. Olin jaksanut väsätä tuoreista mustikoista piirakan, kyllähän se hyvältä maistui. Laittovat minut tyttären huoneeseen nukkumaan, otin nukahtamislääkkeen ja sain moneen yöhän nukuttua kutakuinkin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti