Suloinen sunnuntai

Nyt taitaa olla työvuorot vähäksi (pitkäksi) aikaa tehty. Käyn koko ajan mielessäni vaihtoehtoja, miten voisin välillä käydä töissä. Tiistaina, siis ylihuomenna sen näkee paremmin. Töissä haikeaa, kun työkaverit, asiakkaat jää pitkäksi aikaa. Työporukan kanssa toki yhteyttä pidetään ja kaikki hengessä mukana, mutta eihän se sellaista tietenkäänn ole, kuin normaalisti.Olen yritänyt saada mielialaa kohoamaan, ahdistus helpottanut.Välillä vaan tuntuu epätoivoiselta, miksi minulle tuli tämä uudestaan, eikä kerta olisi riittänyt. Huomaan miehestä, miten pahalta hänestä tuntuu. Sisko oli soittanut eilen miehelle ja jutelleet pitkään, Onneksi on rakkaat siskot, jotka ovat suurena tukena tässä maailman taistoissa. Sisko soitti illalla minukkekin, halusi kuulla onlenko vaipunut epätoivon syövereihin syvemmälle. Onneksi asiat kuitenkin tuntuu valoisemmalta. Kyllä tästä eteenpäin mennään, vaikka nenälleen kaatuen. Appivanhemmat tulivat kahville illalla. Onneksi asuvat lähellä, ovat apuna välillä, mieskin lähtee huomenna kolmeksi päiväksi reissuun. Nyt lähdetään koko perheen voimin lenkille Onneksi on kotona minulla kaverina meidän rakas karvainen kaveri, joka pakottaa lenkille.