Ensinnäkin kiitos ihanan kannustavista kommenteista. Ne tuo uskomattoman paljon tsemppiä elämään. Kiitos myös kaikille läheisille ja ystäville, jotka ovat jaksaneet soitella, viestitellä koko ajan. Jos ei olisi rinnalla kulkijoita, olisi ihan mahdotonta jaksaa.
Lääkäri kierti juuri, tulehdusarvot oavt hyvin laskeneet, kunhan verenkuvavastaus tulee selviää varmasti, että pääsen tänään kotiin. Tiputtavat iltapäivällä vielä antibiootit iv.sti ja sitten tulee vielä kotiin 10 päivän antibiootti kuuri. Herceptin vasta-aine olisi pitänyt huomenna, mutta silloin ei ainkaan ole, miettivät milloin aloittavat hoitoja. Pitäisi elimistön antaa toipua vakavasta tulehdustilasta. Kyllä on urakkaa esessä, mutta toivottavasti ovat vaivan arvoisia.
Eilen oli ihana kun tytär ja mies kävivät. Olin aulassa istumassa kun näin heidän tulevan. Ovat niin hyvin hitsautuneet keskenään. Joskus pimeimpinä hetkinä olen miettinyt, jos minä en selviäkkään, nämä kyllä pärjäävät. Ei tientnkään samalla tavalla, mutta kuitenkin. Onneksi aina tulee valo ja semmoiset ajatukset häviävät mielestä. Minä aion olla mukana, kun tytär pääsee ripille ja lntää pois pesästä.
Huh, tästä päivästä tulee pitkä kun odotan niin sitä kotiin pääsyä.
Terkkuja vielä kerran kaikille :)
Itseänikin lohduttaa niinä synkempinä hetkinä, että meillä mies on todellakin ollut suuressa osassa lapsen elämässä ja pystyy kyllä huolehtimaan tästä. Mutta tarkoitus on tietenkin olla mukana pojan elämässä vielä piiitkään ;)
VastaaPoistaKotona on kyllä huomattavasti mukavampaa kuin sairaalassa.. Toivottavasti veriarvot on kunnossa ja pääset kotiin.
"Onneksi aina tulee valo" - niin juuri Olga ! Valon perässä ja väännetään välillä oikein kirkkaaksi, niin taas jaksetaan ; )
VastaaPoistaKiva, että pääset kotiin. Oman perheen parissa (lapsi,siippa ja koira) on huomattavasti mukavampaa. Eikä mikään voita omaa sänkyä : )
Valoisin terveisin
pirtsikka
On se hienoa, että jaksat aina koota itsesi, vaikka tämä ensimmäinen hoito alkoi vaikeimman kautta. KYllä mahtaa olla koirakin riemuissaan, kun menet kotiin, muusta perheestä puhumattakaan.
VastaaPoistaHengessä mukana koko ajan;) iso-sikko
Niin hyviä kuulumisia!
VastaaPoistaKieltämättä itseäkin lohduttaa se, että mies pärjää lasten kanssa mainiosti. Jos kävisi jotenkin, jos. Onneksi nämä mietteet ovat vain hetkellisiä, ja sitten tulee taas ihana valo.
Toivottavasti pääset kotiin toipumaan!