Elämä voittaa sittenkin

Terveisisä täältä osastolta. Osaston koneessa oli jotain häikkää tähän asti, joten on kiva päästä itse kirjoittelemaan. Eilen eristyskin purettiin kokonaan.
Ompahan ollut reissu. Pelottavakin. Keskiviikkona kotona kunto tosiaan romahti, kuume nousi ja olo huononi muutenkin. Torstaina karu totuus , eristykseen makkailemaan ja soluja nostattelmaan ja antibioottia suoneen. Lääkäri sanoi, että oli hyvä kun et enää odotellut pitempään. Onneksi ensimmäinen antibiootti on lähtenyt puremaan ja kasvutekiöihin on leukkarit hyvin reagoineet. Aika yksinäistä oli olla omassa huoneessa koko ajan. Muutenkin olo oli kauhea. Välillä ajattelin olenko oikeasti olemassa. Lauantaina eristys puretiin ja minut siirrettiin yhteishuoneeseen. Vieraitakin sai tulle , sisko tuli ja mies käymään. Oli mukava kun sai vähän muuta ajateltavaa. Maananataina katsotaan mikä on tilanne, josko kotiin. Viime yönä sainkin hyvin nukuttua pitkästä aikaa. Syöpäosastolla tulee kyllä vähän perspektiiviä omaan sairauteen, empä ole ainut en. Minulla on oikeastaan kaikki ihan hyvin  ja mahdollisuus täysin parantavaan hoitoon. Olen täällä tutustunut yhteen naiseen , hänellä on levinnyt melanooma. Parantavaa hoitoa ei ole, on vaan keksittävä uusia sytostaatteja millä saadaan tauti pidettyä jotnkin aisoissa, ainakin vähän aikaa. Meillä on ollut niin paljon puhuttavaa. Ihmeellistä, miten vielä täysin työikäinen ihminen voi ilman katkeruutta puhua miten on jo eläkepaperit vetämässä ja mistä kaikesta on pitänyt luopua. Mutta miten osaa iloita niistä asioista mitä on , perheestään, koirasta, maalla olevasta kesäpaikasta (milloinen kykenee siellä olemaan). Jaksaa osallisua myös toisen ihmisen vaikeuksiin. Siinä monelle olisi oppimista.
Aikahan täällä tulee pitkäksi , ruokaa parin tunnin välein, antibioottitiputukset. Nyt kun olo on parempi ei jaksa maata sängyssäkään. No, jos huomenna kotiin.
Hauskin vitsi oli, kun tytär eilen soiti(ei voinut vielä tulla, kun on yskäinen) . Kerroin olevani nyt useamman hengen huoneessa, onko sinulla vieruskaverina sellainen nainen kun oli tankkitäyteen ohjelmassa. Katseltiin tässä vasta kotona DVD.ltä jaksoa jossa Emilia Vilen on sairaalassa ja siinä oleva vieruskaveri nauratti tytärtä kovasti. Ei kuitenkaan  minulla ollut sellaista honekaveria, ihan mukavia vaan. Mies tulee ainakin tänään käymään. Kyllä on jo ikävä kotiin.