Joutui kohtaamaan melkoisen kulttuurisokni, kun opiskelut alkoivat. Käytänteet olivat muuttuneet niin paljon. Tärkein kaveri tällähetkellä on tämä teitokone. Siellä on kurssit sun muut. Informaatiota on tullut niin paljon, että heikkohermoista jo hirvittää. Kovat on vaatimukset ja paljon on tehtävä töitä opiskelun eteen. Kursseja pyörii jo kovasti ja tenttipäivä alkaa ilmestyä kalenteriin.
Olin suunnitellut liian tiiviin aikataulun, on ollut enimmäkseen vain koulua ja töitä. Viimeviikon lopussa tuumasin, että tämä loppuu tähän. Päivät on olleet välillä kymmentuntisia. Kyllä tämä harjoittelua ja aennetta vaatii. Pelkästään töissä käynti on helppoa tähän nähden, kun pitäsi jaksaa kotona joskus muutakin.No, itsehän tähän olen halunnut.
Meitä on iso ryhmä, ikähaitarilla 25-50, eli hyvin sulaudun joukkoon. Opiskeluporukka ja opettajat ovat mukavia. Koulupäivinä ruokalassa saa 1.60 eurolla hyvän lämpimän aterian. Ihmeellistä!
Onneksi on nyt tiedossa lomaa, eikä iham mitä tahansa lomaa. Perjantai aamuna meidän poppoo lähtee pariksi päiväksi Roomaan. Mies joskus talvella sai halvat lennot, eikä niitä voinut enää perua. Ei ihan paras ajankohta nyt, mutta onneksi ei mene siinä lähiopiskelupäiviä. Lomaakin oli jemmassa vielä, kun viime kesänä jäi sairasloman alle.
Matkasta yritän kuvien kera postata. ajatus auringosta tuntuu hyvältä, kun on jo niin syksyistä.
Mukavaa syyskuun jatkoja kaikille.