Eilen päivällä iski paniikki, kun en ollut ottanut hoidon alkuun lääkäriaikaa. Sitä minulle tarjottiin, mutta ajattelin, että olin osatolla ollessa jutellut asioistani. Kuitenkin päässäni pyöri niin moni asia, joihin piti saada vastausta. Eikä ne taida selvitä muuten, ne vaan pyörii kehää päässä. Siispä soitin sytohoitajille ja ihana hoitaja saikin minulle ajan ennen hoitoa. Koetin miettiä asiat päässäni niin, että saisin asioihini selvyyden. Illalla nappasin kortisoonit ja aamuyön valvoin, liekkö siitö vai jännitinkö hoitoja.
Aamulla lähetin tyttären kouluun ja lähdin ajamaan reippain mielin Kysiin, minulla on n. 24 km sinne. Aikakin oli ihan ajallaan, kerrankin. lääkäri olikin sama kuin viimeksi kävin infektion takia ja hän pasitti minut osastolle. Naurettin, että taitaa vointi olla huomattavasti parempi, niinkuin onlikin.
1. Kysymys oli tietysi verikoevastaukset, jotka olivat hyvät.
2. Miten annosta on muutettu. Eipä juuri kun n. 10% , herceptin samalla annoksella. (huh, huh)
3. Nyt päästiin tärkeään asiaan, jota eilen kovasti pähkäilin, miten väliviikoilla herceptinin anto onnistuu, jos solut tippuu aina niin alas viikon jälkeen, että ei ole tuvallista antaa. Saanko riittävän tehokkaan hoidon, koska Taxoterä ei voida paljoa pudottaa , että on tehoja tarpeeksi.
4.Kysyin onko täällä tapana antaa potilaille kotiin reseptillä kasvutekijöitä, itse pistettäväksi. Sanoin, että tiedän niiden olevan kalliita, mutta hoito osastollakaan ei liene halpaa hupia ole. Selvitin lääkärille vielä meidän kotitilanteen, että mies on välillä monia öitä reissussa ja meillä on 11-vuotias tytär ja koira kotona. En hirveästi mainostanut appivanhempia, jotka kyllä tulevat pienelläkin varoitusajalla.
5. Viimeisenä vuodatin sitä, että minulla on toinen kerta samassa tilanteessa, että tämä on henkisesti niin raskasta ja hoidot näyttävät olevan niin tehokkaita. (Vaikka tänään taas kortinoni huurussa mikään ei tunnu mahdottomalta, minlla on kuin lievä hypomania näiden kanssa, no parin päivän päästä se taantu)
Lääkäri kuunteli rauhallisena minun juttelut ja oli kuin olikin samoilla linjoilla minun kanssa. Hän on nuori lääkäri ja vasta erikoistumassa. sanoi juttelevansa vanhempien kolleegoidensa kanssa . On kuulemma muutenkin miettineet uutta linjausta.
Siitä pääsin sitten sytohuoneeseen ja niin ihanan hoitajan luo, että pistotkaan ei tuntuneet miltään. Pitkästä aikaa sairaalan päässä joku kysyy oikesti miten on mennyt, miten lapsi ja mies ovat asian ottaneet. Kyseli aiemmasta hoitokuvioista ja paljosta muustakin. Taas tuli mieleen se, että ei se ole ainoastaa taito, että kysyy miten on mennyt, vaan myö osaa kuunnella vastauksen.
Onneksi ei tullut mitään allergista reaktiota.
Tiputuksen lomassa lääkäri kävi kertomassa, että oli jo jutellut muiden kanssa. Minulle voidaan antaa pistoksia, jos ensi maanantiana verikokeet huonot. Resepti tulee omaan apteekkiin. Sitten vaoin pistellä tarpeen mukaan injektiot. Jess, nyt tuntui tosi hyvältä, kun potilaan toiveet otetaan niin hyvin huomioon.Eihän niitä rutiinisti pisellä tietenkään, mutta ihan niissä notkahduskohdissa, että hoidot olisi mahdollise jossain aikataulussa ja vältyttäisiin mahdollisesti infektioilta.
Huoneessa oli minun lisäkseni neljä miestä, he eivät jutelleet juuri mitään. Vaikka kuinka tieää, se aina hämmästyttää miten eri tavalla miehet ja naiset prosessoi asioita. varmaan miehet ajattlivat mielessään, että ompa rasittava nainen sattunut samaan aikaan. Mutta minulle nämä syöpään sairastumiset eivät ole mikään tabu. Ääneen sanottuna moni asia ei pelotakaan niin paljon. Muutekin vuorovaikutustaitoisen ihmisen kanssa juttelu antaa helpotusta tilanteeseen.
Perukkiin sain maksusitoumuksen. Kävin anopin kuona syömässä. Oli tehnyt ruuan vaikka ei ollu puhetta. siinä on ihminen , joka aina on valmis auttamaan toisia. Kyllä olen siinä suhteessa onnekas. Sitten lähdettiin kaupunkiin perukkia ostamaan. Meitä nauratti niin mahdottomasti, että kokeilusta ei meinannut tulla mitaään. Niinhän se ensimmäinen tuli otettua. Olisi pitänyt maksaa n. 40 euroa väliä, anoppi olisi maksanut. Minä kun tänään olin niin voimautuneella päällä, sanoin, että pitää mennä toiseen liikkeeseen. Myyjä oli sitä mieltä, että jos hyvän läytää rahassa ei voi sitä mitata. Minä sanoin, että voi ja pakkokin, on tässä niin paljon kuluja ja vähemmän tuloja. Kohta kävi kysymässä joltain jotain ja saatii perukki maksusitoumushinnalla. Perukki saksittiin vähän parmpaan muotoon. Huonossa jamassa ollessa ei aina pysty/jaksa pitää puoliaan, mutta paremmassa ainkin pitää yrittää. Yksi syöpä ei minua lannista. Sitten mentiin anopinkanssa perukin kunniaksi leivoskahveille. Saas nähdä tuleeko pidettyä. Tytär kotona tykkäsi kovasti. saa nähdä mitä mies tuumii, kun tulee töistä. Kotona oli mahtava yllätys, kun tytär oli saanut Yltin kokeesta 10-, vaikka oli unohtanut viikolopuksi kirjat kouluun. Sunnuntian kävi opiskelemassa luokkakaverin kanssa, oli ilmeisesti tehokata lukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti