Kylläpä tämä tiistianen doketakseli-herceptin tiputus ottikin voimille. Keskiviikkoiltana pistin Neulasta- pistoksen. Ensimmäistä ketaa tuli näiden hoitojen aikana paha olo. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä kävin yökkimässä vessassa, Otin pahoinvointilääkkeen, ovat jotain uusia. Niistä sitten surasi ummetusta monta päivää. Ei hyvä juttu, pitänee pyytää jotain muuta reseptillä. Torstaina aamusta yritin vaan sitkeästi koiran kanssa ulkoilla, ajattelin tahdonvoimalla nujertavani väsymyksen ja huonon olon. Iltaa kohti olo oli niin huono, että en päässyt sohvalta kunnolla ylös. Neulasta pistos on sen verran tujua ainetta, että Neupogen on pientä siihen verrattuna. Luustokipu oli aika mittavaa, olo oli kuin infulenssassa. Päähän koski ja sitä kautta tuli yököttävää oloa. Tavan särkylääkkeet vähän auttoivat, mutta eivät kovin pitkäksi aikaa. Aineista tulee outo polttava tunne rinnan päälle. Ylävatsasta alkaa turvotus, joka vähän ihan hengitystä vaikeuttaa. Oireet kovenevat näemmä joka kerta, onneksi tämä doketakseli oli viimeinen tällä erää.
Enpä ole tuntenut oloani näin surkeaksi ja masentuneeksi vielä ketaakaan tämän sairauden aikana, kun torstai iltana. Mies tuli myöhään töistä kotiin. Minä en osannut kun itkeä omaa surkeuttani. Vaikka kuinka tietää tämän joskus loppuvan, välillä tulee hetki jolloin miettii miksi tämä tuli uudestaan minulle. Mies ihan säikähti miten romuna vaimo on. On tottunut näkemään minut aina selviytyjänä. Jotenkin itkeä parkuminen helpottaa oloa. Vaikka perjantaikin meni ihan makoillessa, mieliala oli parempi.
Viikonloppuna kävi vieraitakin Joensuusta, vielä tyttären synttäreitä. Vaikka lauantaiaamuna ajattelin miten jaksan päivän, olo oli jo illalla ihan toista, kun sai asioita setviä miehen veljen vaimon kanssa. Onkin mielenterveysammattilainen, saankin aina nähdessämme ihan täsmäterapiaa kotisohvalla maaten. Ja helppohan minun on olla, kun on kotona sellainen kokkikolmonen, että ei meillä kukaan jää nälkäiseksi.
Huh, olipa nämä päivät yhtä vuorisorataa, ettei meinaa itsekään pysyä mukana. Nyt, kun olo on jo aika mukava, ihmettelen, eikö minun pitäsi olla oppinut se, että kyllä pohjalta aina noustaan.
Vielä lopuksi rakkaalta ystävältä saatu kirjoitus, kun sain tiedon syövän uusineen
Kaikki kaunis palaa sittenkin
Joskus tuntuu, että maailma
kaatuu päälle, että koko elämä
makaa hunningolla. Eivät auta
viisaat neuvot, eiätkä lohdutuksen sanat.
Se on elämää, ja elämässä lentää
joskus matalalla. Joskus jopa
ihan siipi maassa.
Silti huomenna on tilaa elämälle,
kaikki kaunis vielä palaa sittenkin.
Ja kerran rauniotkin peittyy
kukkasin.
Mulle ummetus tuli CEF:fin mukana ja kamala olikin - ponnistusvaihe kesti välillä pidempään kuin pojan syntyessä :P Mutta siihen sain suosituksen ottaa "Laxoberon-helmiä" ja ihan minimiannoksella pääsin vaivasta. Suosittelen. Onnekseni en tuota Neulasta-pistosta tarvinnut - kuulostaa aika rankalta..
VastaaPoistaKiva, että sait mielenterveysammattilaisen apua ihan kotisohvalla :)
Tsemppivä!
Hei ! Kyllähän tämä sellainen sairaus on että päivät ja elämä on yhtä vuoristorataa. Kovin oli samanlaisia tuntemuksia itselläkin menneellä viikolla. Tiistaina oli 15 hoitokerta. Uusi cocktaili meinas pukata pahaaoloa ihan tosissaan. Itselläni suolistosyöpä uusi viime syksynä viiden vuoden jälkeen, keuhkoissa on etäispesäkkeitä, joita yritetään pitää kurissa, toistaiseksi ihan hyvällä menestyksellä.
VastaaPoistaMutta ensi viikolla nautitaan aurinkoisesta syyssäästä ja unohdetaan menneen viikon murheet ! t. pete
Tuttu tunne minullekin, hoitojen loppusuoralla taisi olla juuri noiden Neulasta-pistojen aikaan minäkin paruin sohvan nurkassa surkeuttani. Naama pöhötti kortisoneista, kalju ja ripsetön pää ja jumalattoman huono olotila pisti mielen tosi matalaksi. Se taisi olla hoitojakson aallonpohja, jonka jälkeen kunto alkoi vähitellen nousta.
VastaaPoistaTsemppiä!
Tutulta kuulostaa tuo sytostaattien jälkeinen surkeuden tila. Mullakin meni Granisetronista (muistinkohan oikein, pahoinvointilääke kumminkin) vatsa ihan totaalisen umpeen. Ja CEF kyllä aiheutti ummetusta muutenkin. Joskus tuntui että eikö se riitä että on syöpä ja sytostaateista pahoinvointi, pitääkö vielä tulla kaikkea ylimääräistäkin riesaa.
VastaaPoistaUmmetus oli meikällä joka ainoa kerta riesana. Vatsansuojalääkkeet ennalta ja jälkeen sytojen ja sitten vielä niitä helmiä. Liotin myös vedessä luumuja. Koita jaksaa - yhtäkkiä se suolisto sitten taas pelaa. Yksi nainen sairaalassa valitti mulle myös ummetustaan ja kertoi huutaneensa miehelleen vessasta, että tuo lapio ei tää tavara muuten ulos tule ; )
VastaaPoistaHyvää alkavaa viikkoa
pirtsikka
rankan kuuloista kaikki tuo mitä kirjoitit,ei ihme että usko omaan jaksmiseen on kovalla koetuksella.sinulla kuietnkin on hyvä tukiverkko lähelläsi omaa terapeuttia myöten,jotka jaksavat hoivata ja kuunnella silloinkin kun on ne vaikeimmat hetket.Jaksamista ja voimia sinulle ystäväni.tv.Helvi
VastaaPoistaKiitos Tee, Pete, Tilu, Kitsune, Pitsikka ja Helvi ihanaista kannustavista kommenteista. Vaikka viime yö meni osittain luustokipujen kanssa, ei se tätä päivää lannista. jaksoinkin tänään tehdä pitkän lenkin koiran kanssa metsässä ja todella nauttia ihanasta syyssäästä. :)
VastaaPoistaEilen huomasin suussa jotain outoa, makuasiti nyt on osittain mennyt, mutta inhottavaa sammasta kielessä. Harjasin kieltäni hammasharjalla minkä kärsin. Söin puolukoita ilman sokertia ja pidin kielen päällä ja johan helpotti. Ummetus on onnksi helpottanut Laxoilla.
Tuo Peten juttu kuulostaa rankalta, vaatii todellista taistelutahtoa jaksaa. Supervoimia sinulla ja kaikille muillekin.
Itse olen tullut tämän syöpämatkailun aikana siihen tuloksee, että suurinta rohkeutta ja vahvuutta on tunnustaa välillä olevansa heikko ja peloissaan. ja kun joku ottaa kiinni ja kannattelee siitä kyllä nousee.
Ihanaa viikkoa kaikille :D
Olga, positiivista elämänasennetta, nöyryyttä, kykyä tunnustaa tosiasiat, taistelutahtoa, perheen ja ystävien tukea yms. Kaikkea on tarvittu menneen vuoden aikana. Arvokasta antia on ollut myös teidän naisväen ylläpitämät blogit, samaa rataa ne menee pohdinnat ja ajatukset syöpälandiassa niin naisten kuin miesten logiikallakin.
VastaaPoistaMutta tälläiset eväät on annettu reppuun ja näillä mennään eteenpäin. Olo on nyt mainio ja edessä on maakuntamatkailua ja sokerina pohjalla opiskeluporukan A-luokan noin 20-vuotis kalareissu.
Aurinkoista keliä savon suunnalle !
t. pete
Kiitos viestistä Pete:)
VastaaPoistaHyvä että naisista on apua, pitäväät enemmän blogeja, enpä ole miehen blogissa vieraillutkaan ikinä. Täytyykin etsiä. Tuo porukan kalareissu, vielä noin pitkällä perinteellä, on aivan matava juttu. Siitä varmaan nauttii, kun on kuntokin vielä kohdallaan. Narraahan kunnon vonkaleita. Eipähän se saalis varmaaankaan ole pääasia vaan yhdessä oleminen ja mielekäs tekeminen. Jos vaan jaksat/haluat olisi kiva kuulla miehen näkökulmaa ja kuulumisia blogikommenteissa. Riemukasta kalareissua :D
Voimia, kyllä sieltä pohjalta aina noustaan!
VastaaPoistaTaitaa nuo kaikki pahoinvointilääkkeet aiheuttaa ummetusta, tosi kiusallinen vaiva.
Olga moi - imeskelin suuongelmiin Bepanthen-imeskelytabletteja, eräs salolainen rintasyöpäpotilas mulle sairaalassa neuvoi.
VastaaPoistapirtsikka
Kiitos Adelhaid ja Pirtsikka. Niin, kaikki pahoinvointilääkkeet aiheuttaa ummetusta. Muutenkin on turvokas olo ja sen lisäksi tämä ikävä vaiva.
VastaaPoistaPirtsikka kiitos vinkistä, pitääkin hommata noita imeskelytabletteja. Kohta lääkearsenaali onkin kotona sitä luokkaa, että vähän joka vaivaan jotain löytyy :P