Eipä se auttanut, kun taas polkaista Kyssille. Rakas anoppini kehoitti minua tulemaan jo aikaisemmin kaupunkiin. Olikin varannut minulle pika-kasvohoidon kosmetologille ennen hoitoa. Oli itse viimeviikolla käynyt ja ajatellut piristää minua, kun viime viikko nyt oli vähän rankemmanpuoleinen. Onhan se luksusta olla toisen käsiteltävänä. Rentoutua, kun ihoa hierotaan, kuoritaan, kosteutetaan. Hoidot kuivattavat ihoa ihan hirveästi. Olo oli sen jälkeen ihana, ihokin ihan hehkui. Jotenkin menin ihan sanattomaksi siitä välittämisestä mitä kohtaan.
Tiputus oli aika paljon myöhässä, kuten aika usein iltapäivän puolella. Huone oli ihan täynnä, nyt sain petipaikan. Suonet alkavat temppuilla, aine ei meinannut tippua kunnolla. Eipä ole luustokivut olleet turhaa, kun neutrit on yli kolmen. Terveenä ollessaankaan ne ei minulla nouse kun johonkin kahden paikkeille. Kyllä on aineessa potkua, ei pelkästään estä sytostaatista johtuvaa alenemista, vaan vielä nostavat edellisiä lukemia. Kukaan hoitajista vaan ei osannut minulle sanoa miten pitkävaikutteinen tuo aine on. Tehokas ainakin. Siispä ensi maanantain verikokeet jätetään väliin, ensimmäistä kertaa. Viikon päästä sitten viimeinen herceptin.
Koululainen oli jo tullut kotiin, kun palasin reissulta. Katsottiin yhdessä läksyt, tytär soitti yläkerrassa pianoläksyjä. Minä olin umpiunessa sohvalla välittömästi. Herceptinistä iski ihan hirveä väsymys. Olisin nukkunut vaikka kuinka kauan, mutta Pipsa neiti työnsi kuonon viltin alle ja tuijotti minua häntä heiluen. Tarkkana tyttönä se yritti emäntää muistuttaa, että ruoka-aika meni jo. Olihan se ylös noustava ja ruokittava molemmat työt. Tämä ihmistytär lähtikin sitten kaverinsa kanssa arkipyhäkouluun, ovat siellä tärkeässä tehtävävässä, kun saavat laittaa iltapalaa kaikille. Mieskin palajaa illansuussa, lähtenyt matkaan jo ennen kuutta (siitähän tuli ihan riimitys :)). Minä reippaana tyttönä lähden pienelle happihyppelylle tuon musta-valkean otuksen kanssa, joka kovasti sitä jo odottaa.
Kasvohoito kuulosti ihanalta hemmottelulta! Oma ihoni on tosi surkeassa kunnossa, kun en ole edes itse jaksanut panostaa ihonhoitoon :P
VastaaPoistaHerkun loppukin häämöttää sulla :)
Olipa ihana yllätys anopiltasi tuo hemmotteluhoito!
VastaaPoistaTäälläkin on naama näppyjä täynnä...
Oi kuinka kuulostaa kasvohoito ihanalta! kortisoni vai mikä, mutta iho kukkii luvattoman kauniisti.
VastaaPoistaTeidän viidesluokkalainen kuulostaa yhtä puuhakkaalta kuin omani täällä.. tänään on taas puuhakerhoa pidetty kujan lapsille:)
Kiitos Tee, Kitsune ja Tiina :) Kyllä on iho ihanan pehmeä. itse olen niitä onnekkaita, jotka ovat saaneet hyvien geenien ja varmaan jonkulaisten elintapojenkin ansiosta nauttia hyvästä ihosta. Hoitojen aikana ei aina jaksa panostaa ihon hoitoon itse.
VastaaPoistaTiina, meidän koululainen on ihan armottoman aamu-uninen, lie isältään perinyt. Illalla olisi puuhakkuutta, mutta aamulla välillä kysyy hrmoja...:(
Kyllä sinulla on mahtava anoppi. Nyt hänen tilanne tajunsa ja toisen huomioon ottaminen on korostunut entisestään. Terkkuja sinne kaikille. t. Pikku-sikko
VastaaPoistaKiitos pikku-sikko, kyllähän se mieltä piristää :(
VastaaPoistaNiin Tee, kyllä se Herkun loppu todellakin häämöttää. Enää yksi tiputus ensi viikolla. Ei erikoisemmin tule ikävä, kyllä se sen verran hengästyttää.
VastaaPoistaIhana, että joku oli jaksanut järjestää sulle hemmottelua. Muista itsekin hemmotella välillä itseäsi. :)
VastaaPoista