maanantai 22. marraskuuta 2010

Varmuuden maksimointia

Satuitteko katsomaan kahtena parilla viikolla olleita dokumentteja rintasyöpään liittyen. Tulivat Yle-teemalla. Edellisellä viikolla oli Kysistä näytetty leikkaus, siinä oli sama lääkäri ,joka leikkasi minut ensimmäisellä kerralla. Minua hämmästytti sen englantilaisen toimittajan tekemässä dokumentissa, miten paljon siellä leikataan varmuudeksi rintarauhasia pois. Nimenomaan sellaiset, joilla on suuri riski sairastua jossain vaiheessa. En ole kuullut tai lukenut , onko se yleistä täällä päin? En tiedä, olisinko itse päätynyt sellaiseen ratkaisuun? Sekin oli hurjaa, missä ihmiset luottivat kasvismehujen ja kahviperäruiseiden voimaan. Tietysti jos lääketiede olisi jo käytetty loppuun ja loppuajalle saataisiin laadukkaampaa aikaa noudattmalla tarkasti jotain diettiä. Itselle hyvä ruoka on niin suuri asia, että varmaan valitsisin normaalin elämän, vaikkakin eläisin vähän vähemmän aikaa. Vaikea tietysti sanoa mitä oikeasti yrittäisi, jos tilanne olisi sellainen.

Aika on mennyt mukavasti. Ulkoilla on voinut paljon, vaikkin ylämäessä ottaa kovasti henkeen. Pitää välillä  pysähtyä ja tasoitella. Kävin jo vähän jouluostoksilla. Totesin miten vaikaa on hankkia kenellekään mitään, kun kaikilla on jo kaikkea. Olen nykyään ruvennut enenevässä määrin välttämään liikakulutusta. Näköjään vähemmälläkin tulee toimeen. Satsaa mielummin kokemuksiin ja elämyksiin.

Tällä viikolla minun rakas iso-sikko tulee meille pariksi päiväksi. On raukka murtanut kätensä, siinäpä on oleminen kun ei voi moneen viikkoon kipsikädellä tehdä mitään. Varmaan polttelee niinkin tekevää ihmistä, kun siskoni on. Minusta on ihana saada yhteistä aikaa. Huomenna on sitten keskusteluryhmän viimeinen tapaaminen:(  vähän nyyttäri periaatteella. Toivottavasti voitaisiin pitää yhteyttä joskus jatkossakin.
Kaikille hyvää alkavaa viikkoa :D

15 kommenttia:

  1. Tuli dokumentit katottua. Riipaisi välillä ihan lujastikin. Englantilainen rintarauhasleikkaus toisessa jaksossa oli minusta hieno, kun siinä säästettiin rinnan ihoa. Niillä on varmaan siinä maassa enemmän rahaa käyttää moiseen. Voipi olla, että potilaat maksavat omista pusseistaan kustannukset ja saavat enemmän valinnan varaa kuin me täällä. Ne kasvismehut ja kahviperäruiskeet oli ihan järkyt, kun kuunteli, miten paljon aikaa menee pelkästään nesteiden tekemiseen ja sähläämiseen. Taas tuli kyllä vakuuttuneeksi siitä, että vihanneksia tarvii syödä ! On tullut kyllä syötyä muutakin kuin pupun ruokaa, mutta kivaa oli viikonloppuna ; )
    HYVIÄ VOINTEJA SINULLE - pysähtelet vaan ja tasoittelet, kyllä se siitä. Kiva, että reippaasti ulkoilet ja liikut.

    VastaaPoista
  2. niinpä, kyllä se riipasi syvältä, kun katsoi niitä äitejä jotka olivat "loppusuoralla" ja puhuivat muistolaatikoista lapsilleen. Nuoria ihmisisiä, pieniä lapsia.. surullista

    Kyllä sitä yrittää syödä terveellisesti, mutta yleensä sekaruokaa, ihan kasvisruualla en koe pärjääväni, ainakaan talvella.

    VastaaPoista
  3. Just sen toisen osan näin ja mm. se leikkausohjelma odottaa vielä digiboksilla. En tosiaankaan käyttäisi elämäni viimeisiä hetkiä mehun puristamiseen ja peräruiskeisiin. Jos elämä on pelkkää ravinnon ja ulostamisen kierrettä, niin kannattaako sitä enää yrittää pitkittää - kun muuhun ei jää aikaa..? Surullista tosiaan on pienten lasten äitien toivoton tilanne :(

    Minäkään en halua ostaa lahjoja, joille ei ole käyttöä. Aika vähän hankin lahjoja ja aikuisille en juurikaan.

    Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tee, sellaisia lahjoja olisi kiva antaa, jotka olisi itse tehtyjä. Itsellä ei vain ole oikein lahjoja sellaiseen :(

    VastaaPoista
  5. Mä en dokumentteja katsonut, mutta kyllä Suomessakin tehdään ennnaltaehkäiseviä rinnan poistoja. Mä kävin perinnöllisyys tutkimuksissa ja siellä oli puhetta, että jos joku sellainen geenivirhe löytyy, että riski uuteen syöpään on suuri voidaan toinenkin rinta poistaa. Mulla onneksi ei olle yleisimpiä BRAC 1 tai 2 geeniä, harvinaisempia juttuja vielä tutkitaan.

    Mun ystävistä ja sukulaisista monet saa joululahjaksi villasukkia ja virkattuja tiskirättejä, kun kerrankin olen saanut ajoissa tehtyä käsitöitä joululahjoiksi.

    VastaaPoista
  6. Minäkin vasta äsken dokumentin jälkimmäisen osan katselin (sitä rintaleikkausta en pystynyt katsomaan, enkä sitä aiempaa dokkaria aiheesta).

    Itse olen ajatellut että jos geenitutkimuksiin pääsen ja virhe löytyy niin sitten saa mennä paitsi jäljellä oleva tissi niin munasarjat myös. Vaikka rinnan poisto oli ennalta minulle kauhistus, jälkeen päin olen miettinyt että olisi joutanut poistaa tuo toinenkin samoin tein.

    VastaaPoista
  7. Olga hyvä, meikkä on kirjoittanut tuon ekan kommentin, mutta jättänyt puumerkin alta pois. Eli pirtsikka siinä kommentoi. Hyvä, että syöt sekaruokaa, niin minäkin ; ) Mistä sitä muuten kaiken maailman proteiinien riittävyydestä sun muusta tietää. Hyviä vointeja ja kivoja juttutuokioita sikkojen kanssa !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  8. kiitos Adelhaid, Kitsune ja Pirtsikka (ajattelinkin, että kirjoittaja olet sinä:))

    Onhan se suurin todennäköisyys sairastua jossain vaiheessa, jos on noita perinnöllisiä geenejä.
    Ajattelin juuri viikonloppuna, että olsi pitänyt pyytää leikkaamaan toinenkin rinta. Voihan se syöpä huonolla tuurilla taas sinn tulla. Lääkäri kun jossain vaiheeessa leikkausken jälekeen sanoi, että tämä syöpä viihtyy rintarauhasessa. Onneksi ei muualla ainakaan toistaiseksi. Lääkäri tuumasi vielä, kun suunniteltiin minkä laista leikkausta tehdään, että jätetään vatsan alue, jos esim. josku joudutaan toistakin rintaa leikkaamaan. No, se lie oli ihan teoreettista, muuta onhan sitä kaikkea ollut aikaa miettiä.

    Omat tekemät villasukat on ihanin lahja ikinä.
    Kyllä meillä sikkon kanssa juttua riittää, asiaa ja asian vierestä:)

    VastaaPoista
  9. Niin se elämä taas voittaa, jos shoppaillakin jo jaksat! (Minä en ole toipunut siihen kuntoon vieläkään!)

    Ikävää, että syöpä varsinkin siinä vaiheessa, kun hoidot eivät enää toimi, houkuttelee kaikenlaisia ihmeiden kauppiaita. Ok. jos tuntuu hyvältä rahansa sellaisiiin laittaa, mutta kokoaikainen ruoan ja peräruiskeiden kanssa vehtaaminen, sairaudesta muutenkin väsyneenä, tuskin kenenkään elämää pidentää! No pysyyhän siinä kiireessä ajatukset pois taudista. Ehkä se on se hyöty?

    VastaaPoista
  10. Sisko kertoi, etta hanella oli potilaana syopaa sairastava mies, joka laakitsi itseaan jollain "vasikanaivouutteella". Kuulemma se haju oli jo niin karmea, etta aika kova usko parantavaan voimaan taytyi olla, etta sen pystyi juomaan.

    En tieda johtuuko tuo hurahtaminen loppuvaiheessa sitten kuolemanpelosta vai elamanhalusta. Itse ainakin toivoisin, etta loppuelama olisi suht laadukasta, riippumatta sen pituudesta eli en kylla joisi vasikanaivouutetta kuolipedilla, jos jotain viela pystyisin juomaan, yaks.

    VastaaPoista
  11. Kiitos rk; toivottavasti toivut kuntoon, hiihtämään olet kai innostunut (luin jostain blogista)se on ihanaa liikuntaa

    Sara; kuulostaa tuo vasikanaivouute niin kauhealta vaihtoehdolta, että jäisi minulta juomatta, jo ajatuskin pyöräyttää vatsan yäk!

    VastaaPoista
  12. Vasikanaivouute, pthyi.. Havupuu-uutejuomaa voisi epätoivon vimmassa kitatakkin. Nimimerkillä maistettu on ;)

    http://www.terveyshymy.fi/artikkelit/asiasanat/havupuu-uutejuoma

    VastaaPoista
  13. Tee, luin tuosta havupuu-uutteesta ja heti ajattelin, jospa äkkiä alkasin litkiä sitä, että saliväisin viimeisestä hoidosta parammin. Kuntokin jos kohenisi samalla. Näin myös huomaa, että hyvin herkkään tarttuu mahdollisuuksiin,vaikka niistä mitään varmaa ei voi sanoa. Mutta eihän sitä tiedä jos luontaistuotekaupasta löytyisi.....

    VastaaPoista
  14. Juu, me syöpään sairastuneet ollaan aika "helppoja nakkeja".. Ja minä mietin sitäkin, että voisikohan sitä kokeilla kuusivuotiaan kanssa yhdessä...

    VastaaPoista
  15. Tee, vois olla meidän 11-v.n kanssa hyvä, jos aamuheräämiset olisi helpompia...liekö suostuisi juomaan ´:P

    VastaaPoista