Onneksi vointi on jo korjaantunut, mutta tämä aamu oli vasta ensimmäinen kun ei ollut polttavaa tunnetta rinnassa. Alkuviikosta pyörrytti, verenpaineet oli hyvin matalat. Aamulla jalat on kuin pökkelöt, jalkaphjat hellät ja vähän tunnottomat. No, ne kuuluu varmaan näiden hoitojen sivuvaikutuksiin. Muuten onneksi ruoka maistuu ja koiran kanssa pystyy jo ihan kunnon kävelylenkin tekämään. Onneksi on ollut mukaia juttuja viikolla; keskusteluryhmä, työkaverin kynttiläkutsut. Eilen olin ihanan työkavrin kanssa perinteisellä kirpparikierroksella ja kahveilla.Tiedossa olisi mukavia pikkujouluja. Kotonakin on jaksanut tehdä hommia, nekin tuntuu kivoilta yli viikon kestäneen huono jakson jälkeen.
Vielä siitä viimeviikkosiesta; jonkinlaisen pelon se jätti. Ei tämä tietoisuus syövästä minua nujerra, onhan sen jo yhdeksän vuotta tiennyt. Nämä hoidot kylläkin sen menaa tehdä. Olen niitä onnkkaita, jotka eivät muuten ole juurikaan olleet sairaita, normaaleja flunssaa/oksennustautia lukuun ottamatta. Siihen tulokseen olen tullut, että huonossa kunnossa ollessaan sitä kunnolla tajuaa minkä kanssa ollaan tekemisissä. Siihen ei pienet tropit tehoa. Välillä olen ollut hvyin huolissani miten sydän ja muu elimistö kestää. Paljonhan sitä monenlaista voi jäädä. Onneksi olen perusterve ja olin hyvässä kunnossa viime keväänä, kun syöpä löytyi. Siitä sitä sitten pikkuhiljaa palautuu. Yötkin mennyt nukkuessa ilman mitään lääkkeitä.
Suuri tapaus oli meillä eilen, kun neidin hiukset saivat kyytiä. Kampaajalle oli aika ja ajattelin ettei kuitenkaan raaski leikata ku vähä latvoja. On meinaan kasvattanut kauan. Kun menin tytärtä kampaajalta hakemaan, istui tulilla hyvin erillainen tyttö. Hiukset oli pätkästy ihan kunnolla. Tytär näytti meidän vanhempien mielestä ihanalta kuin nallekarkki (isän komentti). Sitä peilailtiin pitkään ja jännättiin mitä kaverit sanovat. Oma lapsi on loputtoman kiitoksen aihe. Vielä kun oma lapsi sattuu olemaan mitä mainioin tyyppi. Perjantaina on opettajn kanssa tapaaminen, on arviointikeskuselu. Saavat keväällä vasta numerot. Mukava kuulla opettajn mietteitä, kun on ensimmäsitä vuotta tälle luokalle opettanut.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille. Iso kiitos kaikille, jotka olette kannustaneet minua eteenpäin niin blogissa, kun muuallakin elämässsä. Nyt taas elämä hymilee :)
Kiva kuulla että vointi ja kunto paranee kohisten. Koko ajanhan sitä kehitellaan uusia täsmälääkkeitä syövän hoitoon, mutta kyllä sytot tuhoa tekee koko kropassa. Kun lukee jonkun syton mahdollista haittavaikutuslistaa, joka voi olla useampi sivu, niin tulee mieleen että helpompi olisi luetella asiat mitä se ei aiheuta.
VastaaPoistaMutta elämä koettelee meitä. Itsellänikin ollut viime vuosina kaikenlaista haastetta. Viime syksynä elämä rupesi olemaan jo hyvällä mallilla, mutta sittenpä tuo syöpäpirulainen veti maton alta pois. Silloin kyllä tuntui että eikö mikään riitä, jo tässä olisi ollut yhdelle äijälle tarpeeksi. Yksi kaveri totesi osuvasti " Pete, se kuuluu sinun elämän kokonaispakettiin". Kai se sitten niin on.
Viikonloppuna on tiedossa Pollen ulkoilusta. Täytyy pojan kanssa kaivaa moottorikelkka (Polaris) kesäteloilta ja käydä vähän järven jäällä ajelemassa, maastoon ei vielä pääse, lunta kaivattaisiin lisää. t. pete
Hyvä että helpottaa ja rohkeutta jatkoon!
VastaaPoistaHui, onko siellä jo jäät järvessä ja Pollen kestävät? Hesasta saisi nyt lunta!
Pete; välillä tuntuu kyllä siltä ettei mikään tosiaan riitä. Monen vuoden jälkeen uusiminen on syvältä. On luottanut siihen, että tämä on nyt ohi. Hyvin on kaverisi sanonut tuosta elämän kokonaispaketista. Jokaiselle on taakat annettu, tosille niitä tule vaan niin paljon, että niiden alle meinaa luhistua.
VastaaPoistaTeillä on jo jäät niin kestävät, että kelkalla pääsee. Talvi on mukavaa aikaa, kun voi ulkona tehdä kaikenlaista puuhaa. Lunta on satanut tänään paljon, pitää lähteä koiran kanssa pihalle ja lumitöihin.
Kiitos rk, pitää katsoa rohkeasti vaan eteenpäin.
Kaunista siellä teillä päin!
VastaaPoistaNuo jalkaoireet kuulostavat ihan samalta mitä mulla oli CEF:n jälkeen.
Enkä ollut minäkään ikinä sairaana ennen tätä syöpää... No, ainakin nyt tietää mitä se on.
Huomenta ; ) Mukavaa luettavaa, sitä voidaan jo niin hyvin, että lumitöistä jutellaan. Ruokakin maittaa, JES. Huomasin ite siinä myrkkyvaiheessa, että elimistön perusjutut kuten ruokailu ja vessassa käynti on ihmeellisiä asioita. Ennen vanhaan sen kun mätti toisesta sisään ja toisesta ulos. Kyllä tuli äitiä ikävä, kun ei homma pelittänytkään. Kiva, että teidän prinsessalla on uusi tukka. Oli rohkea veto tyttäreltä, itsetunto kohdillaan ; )
VastaaPoistaTUNNELMALLISTA viikonloppua !
pirtsikka
Kitsune; vielä noista jaloista, ihan kuin jalkapohjiin olisi kasvanut yhtä-äkkiä paksu nahka. Ei auta vaikka kuinka rasvaa. Onneksi ne on ohimeneviä vaivoja. (toivottavasti)
VastaaPoistaPirtsikka; Eikö ole hullua miten jutut pyörii tässä vaiheessa just perusasioiden ympärillä, tosiaan syöminen ja vessa-asiat on välillä suuria ihmeitä.
Tyttö on ihan innoisaan onneksi vieläkin lyhyestä hiustyylistä.
Onneksi on viikonloppu tulossa voi pitkästä aikaa tehdä oman porukan kanssa jotain kivaa.
Lunta satoi eilen paljon. Jo on leikattun puolen käsivarsi kipeä. Pitäsi enemmän rasittaa. Mies osti minulle kerran tässä pienet käsipainot, että voisi jumpata kättä. Arvatkaa onko tullut tehtyä:P Joulun jälkeen alkaa sitten kunnon kohotus, lihaskunto on ihan surkea. Mutta ehtiihän tässä, onhan minulla loppuelämä aikaa:)