"Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu,
joka hetken värähtää,
mitä toivot että jää,
ja jäljet häviää..."
Olin perjantai iltana Juha Tapion kirkkokonsertissa Nilsiän kauniissa kirkossa. Kirkko oli ihan täynnä, tunnelma oli tiivis jopa harras. Artistin laulut ja tyyli sopii hyvin esitettäväksi kirkkoon. Sanitukset on niin satuttavia. Viimeisiä lauluja oli tämä hyvin tuttu kappale ohikiitävää. Jotenkin ne sanat kosketti nyt vielä enemmän, kun ennen. Tuli melkein kyyneleet, kun tajusin miten ohikiitävää tämä elämä on ja mitä meistä tosiaan jää jäljelle. Mistä minä haluan muiden minut muistavan sitten kun se aika tulee.Olin iloinen, kun pitkästä aikaa viikolla tavattiin ystävän kanssa, hän sitten minua konserttiin pyysikin.
Lauantaina tuli vanhamman siskon perhe yökylään. Erikoisen iloinen olin heidän vanhemman pojan mukana olosta. Melkein täysi-ikäinen rakas kummipoikani tuli mukaan, vaikka tarjolla olisi ollut lukiolaisten pipplot. Oli Äidilleen sanonut, että hänen pitää nyt tehdä oikein ja lähteä ilostuttamaan kummia. lapsissa näkee sen ajan kulun parhaiten. Vastahan me odotettiin koko suku ensimmäistä lasta. Nyt jo melkein aikuinen, menossa autokouluun, alkanut seurustella. Mahtaa se olla siskolle kova pala, kun aikanaan lähtee kotoa.
Ilta oli mukava. Vietettiin samalla pikkujouluja, kaikille oli pienet lahjat.Tehtiin mahtavaa ruokaa. Pelattiin joukkueina Trivialia, sitten iskelmäpeliä. Kaikilla oli hauskaa , ei märehditty mitään ikäviä. Siskon kanssa juteltiin näistä sairasuasioista, kun lenkitettiin koiria. Oli mukava kun Pipsallkin oli koirakaveri kylässä.Onneksi meillä on vain 100 km väliä, voidaan nähdä aika useinkin.Vaikka meillä ei ole vanhemman siskon kanssa kun vuosi ikäeroa, tuntuu että isosikko on meille pienimmille joskus vähän äidin korvike. Onneksi on ihmisiä joihin voi luottaa varmasti. Tietää, että ne on sinun puolella tapahtui mitä tahansa.
Huomenna verikokeisiin ja tiistaina heti yhdeksältä saamaan cef.fiä. Itselleni hoen, että jaksaa, jaksaa. Ei enää paljon, kun olisi ohi. Aika hurahtanuti nopeasti. Tytär jo huomenna lähtee kouluun, tänä aamuna ei ollut kurkussa kipua lainkaan :) lapset toipuvat nopeasti , onneksi.
Kuulostaa olleen mukava ja rentouttava viikonloppu. Jaksaa jaksaa, vielä vähäsen - eikös tämä ole toisiksi viimeinen hoito? Vaikka nuo CEFit kyllä söivät naista.
VastaaPoistaJaksaa, jaksaa! Oot selvästi tankannut hyvää oloa ja hyvää mieltä, joten niillä taas yksi CEF:fi eteenpäin ;)
VastaaPoistaKiitos Kitsune ja Tee;kyllä on toisiksi viimeinen:)kyllä näillä eväillä pitäsi nyt jaksaa.
VastaaPoistaVOIMIA !!! Ihana latausviikonloppu sulla on takana - oli niin mukavaa luettavaa, ihan aisti tunnelman ja iloisuuden. Toiseksi vimppa cef JES.
VastaaPoistaMuutama päivä lepoa ja sitten taas pienin askelin ... Jaksaa, jaksaa !
pirtsikka
Jaksat jaksat! Voimia kovasti!
VastaaPoistaKiitos tsemppauksesta, onneksi kaikki loppuu aikanaan.
VastaaPoistaJaksaa, jaksaa täältäkin! Yksi kerrallaan.
VastaaPoistaIso kiitos vielä lauantain herkuista ja mukavasta illasta. Teiltä se löytyy armoton kokki (ja kaksikin) ihan omasta takaa. Pojatkin livoskeli huuliaan vielä kotimatkalla, oli niin mieleiset tarjoukset.
VastaaPoistaOn tosi hienoa, että voitiin joukolla pitää hauska ilta ja unohtaa hetkeksi ikävät asiat. Tätä kurjuutta sinulla on jo huomenna edessä, mutta loppusuora häämöttää, joten se antaa jo voimaa jaksaa. Hengessä on mukana täällä koko porukka, koirakaveria myöten.
Tsemppiä huomiselle ! t. iso-sikko
Toivottavasti tämän päivänen tiputus on mennyt hyvin ja lääkkeet pitävät pahanolon aisoissa.
VastaaPoistasitten onkin voimien palautus päivät edessä. Valitettavasti itse ei muuta täältä pysty kun olemaan hengessä mukana. Ja ajatella että kaikki todella loppuu aikanaan. t. Pikku-Sikko
Voimia sohvajoogapäiviin- kohta taas olo paranee.
VastaaPoistaKiitos rakkaat sikkot, pirsikka, adelhaid, rk, tilu. Onneksi aika menee samalla vauhdilla kun terveenä. Uutena aamuna aina toivoo, josko olisi parampi päivä tulossa.
VastaaPoista