3. Taksotere ja 6. Herceptin

Taas Sytotiputuksiin, joudunkin käymään 10 viikkoa yhtäperää ennekun tulee taukoa CEFien aikaan. Kortisoonit napattu ja koira taas porukoille päivähoitoon (onneksi on jo melkein palautunut omaksi iloiseksi itsekseen). Ruokakin on taas odottamassa siinä yhden maissa kun pääsen pois.

Hoitajan kanssa juteltiin veriarvoista ym. oireista. Viikko sitten olleet arvot tippuneet. Edellisellä viikolla pistetyt Neupogen pistokset nostatti hyvin arvot, mutta niiden vaikutus ei ole hyvin pitkäaikainen, koska Taxoteren vaikutus ainakin minun elimistössä on neljäkin viikkoja, eli ilman pistoksia ei olisi voitu antaa tiputusta. Leukkarit ihan rajalla 3.8, neutrit vain 1.3 ( viikko sitten oli melkein kaksi), hbkin tippunut 116.sta, ollut ennen leikkausta 140. Mutta onhan minulla Neulasta pistos odottamassa tätä iltaa. Lääkäri oli kirjannut suunnitelmia, että saisin CEFienkin aikaan aina alkuun Neulastan. Toivottavasti saatisiin jotakuin hoidot aikataulussa, eikä olisi infeksio vaaraa niin paljon.

Sytohuone oli ihan täynnä, sain taas kuningatarpaikan. Ihan oli kuninkaallinen olo, kun oli jääkylmä potta päässä suojelemassa viimeisä haivenia. Hoitajat kehotti vielä pitämään, kun on sen varran haivenia päässää. Siinä se parituntinen vierähti ihan leppoisasti. Yksi nainen oli kyllä tosi onnellinen, kun sai tiputukset ohi, jatkaa sitten säteillä.  No kohta on minullakin kolme sykliä täynnä, kun kahdet herkut käyn herkuttelemassa. Ruoka maistui anoppilassa. Oli vanhan ajan perunalaatikkoa, salaattia, suolakurkkuja, tuoretta puolukkasurvetta, jälkiruuaksi uuniomenoita vaniljakastikkeella. Eipä huonosti ollenkaan.Koiraakin oli tavan mukaan lenkitetty. Sitten pitikin hurauttaa kotiin koululaista vastaan.

Ilalla jaksoin käydä ihan hyvällä lenkillä miehen ja koiran kanssa.. Pitää pitää yrittää yleiskuntoa pitää yllä. Yö meni kyllä taas vähän pyöriessä. Kortisonit saa virkeäksi, nytkin naama punottaa kummasti ja on turvokas olo. Viimeistään huomenna iskee väsymys, sitten on vain levättävä pari päivää.

Huomasin Pohjois-Savon syöpäsanomista  keskustelu ryhmän, joka kokoontuu viisi kertaa täällä Siilinjärvellä. On tarkoitettu vasta syöpään sairastuneille (enintään vuosi) ja läheiselle. Siinä on psykologi ja sypäsairaanhoitaja vetämässä. Ilmottauduin siihen, ensimmäinen kerta onkin syyslomalla klo 14.00. Saan siihen kertaan miehenkin mukaan, muulloin menen yksin, mutta eipä se haittaa. Jos ohjelma pitää, minulla on sinä päivänä ensimmäinen Cef-tiputus, pitää ottaa ennakkoon niin paljon pahoinvointilääkettä, että jaksaa käydä ryhmässä. Minulla meni ohi Kuopiossa alkanut syksyllä rinnakin ryhmä, mutta silloin jouduin osastolle ja olin muutnekin niin huonossa jamassa. Mutta tätä en missaa, vertaistuesta ja keskustelusita ei ainkaan haittaa ole.

Herrkku, herkku herkkutatti

Viikonloppu oli ihan tatti viikonloppu. Siskon kanssa löydettiin ihania, kauniita herkkutatteja. Heillä on ihan lähellä paljon paikkoja, mistä saa saalista. Sisar oli koko viikon ajan saanut korisotalla sieniä. Laitettiin ruuaksi sienimuhennosta, ihanaa Italialaista tattirisottoa. Siivottiin ja käsiteltiin tatteja. Taisi muu porukka olla jo ihan kurkkua myöten täynnä meidän tattijuttuja. Mutta onhan niitä ihana talven aikana laittaa.

Tänään olikin ihana aurinkoinen päivä, aamulla tosin pakkasta. Tänään minun pieni rakas lapseni täyttää virallisesti 11-vuotta. Kyllä aika menee nopeasti, tuntuu kun vasta olisi koulunkin aloittanut. Nyt jo niin tomera viidesluokkalinen. Hyvin on liikkuva neiti, kohta lähtee pianotunnille.Harrastuksia on aika paljon, mutta jospa olisi sitten pois tuolta kadulta kuleksimasta. Tänään ajoin nurmen, toivottavasti viimeistä kertaa tänä kesänä. Pitää laittaa ulkokalusteet pois.

Illalla kortisoonit, huomenna kolmas doketakseli ja taas herkku samalla. Voihan se väsy viikolla taas tulla. Nyt ikin minulla jo valmiina jääkaapissa yli 1300 euron neulasta-pistos. Sen pistän heti hoidon jälkeen, ettei solut taas romahda. Nyt ymmärtää miksi maksetaan veroja niin paljon. Kelläpä olisi varaa tollasia lääkkeitä ottaa. Minule maksoi vain 3 euroa, kuten syöpälääkkeet maksavat. Kyllä Kela on tosi reilu laitos.

Mukavaa oleilua

Kyllä on ollut mukavaa, kun sisko on ollut kylässä. Aika mennyt nopeasti, eikä ole kerennyt miettimään omia oloja. Ollaan syöty, nukuttu päivälläkin, lenkkeilty mona kertaa päivässä ym mukavaa. Huomenna lähdetään samassa kyydissä tyttären kanssa kohti Varkautta, missä on ison siskon porukka (oikeasti Kuvansin puolella). Mies menee Tampereelle koulutusta pitämään, eli ei paljon kerkeä näkemään.Tulee sitten lauantai illaksi sinne. Vietetään meidän lapsen ja siskon nuoremman pojan synttäreitä. Tästä hyvästä viikosta on otettava kaikki irti. Huomenna leivon ennen lähtöa suklaa kakun, toivottavsti onnistuu hyvin.Hyvää viikonloppua kaikille.

Hercptiniiä jälleen

Taas kerran huratin Kysille, koiran vein appilaan päivähoitoon, jos vähän piristyisi. Nyt en päässyt petipaikalle,vaan sain aika kivan motoroidun sohvatuolin. Olin oikein aitopaikalla muihin tiputettavien suhteen. Hoitajan kanssa juttelin miten pistos hoito oli tehonnut, eli hyvinhän se oli solut nostanut. kertoi, että siihen kuuluu vähän kuin kuumeinen olo.Kipeänä ollessahan valkosolut aktivoituu, tässä tehdään keinotekoisesti sellainen tila elimistöön ja sitä kautta valkosolut aktivoituu. Tiputus oli ohi nopeasti. Kerkesin kuulla yhden vanhemman miehen juttelua, hänellä oli haimasyöpä. Oli ollut koko kesän sytotiputuksissa. Nyt oli viimeinen kerta. Kyllä se on ihmeellinen toivon ilmapiiri, mikä siinä huoneessa vallitsee. Siinä vaiheessa kun vielä annetaan hoitoja, kaikki on mahdollista. Tämä mieskin oli niin tyyytyväinen, kun tällä erää hoidot oli ohi.Lähti astelemaan kotiin hyvin arvokkaan ja reippaan näköisenä. Vaikka ko syövässä ennuste on vain n. 50% eli tosi huono verrattaen esim. rintasyöpään. vaikka huoneessa mukavaa välillä onkin ja kiva heksilökunta, ei sinne vamaan kukaan uudestaan halua mennä. Itse olen päässyt eroon siitä ahdistuksesta, kun sinne piti mennä uudestan. Olen tavallaan hyväksynyt kohtaloni ja olen nyt ihan rauhallisella mielellä.

Tänään on kurjasta ilmasta huolimatta ihana päivä, kun minu nuormpi siskoni ajelee tänne Lahdesta. Hänellä on muutama lomapäivä jäljellä ja lupasi tulla meille. Mies taas aamun hämärissä lähti reisuun pariksi päiväksi. Eipä tässä minulla mitään hätää ole, sydän taas viime yönä vähän enmmän läpätti . Koululainenkin oli ihan innoissaan, kun täti tulee pariksi yötä meille. Saadaan olla illalla tyttöporukalla kotona, saunoa ja laittaa mukavaa syömistä.

Jalostusta

Viikonloppu onnistuneesti takana päin. lapsen synntärit onnistui hyvin. Uimassa oli ollut kivaa ja sen päälle tortillat ja muut herkut tkivät kauppansa. 11-vuotias on aika jännässä iässä, vähän iso ja pieni yhtäaikaa. On jo vähän sellasita teinimeininkiä. Kuitenkin illan lopuksi, kun oli jo pimeää tyttölauma juoksenteli ulkona piilosta. Tuntui olevan hauskaa. Voi kun saisi pitää vielä pienen tytön pitkään. Lauantaina sitten lähti reipas partiolainen iso rinkka selässä  partio reissulla. Luvassa oli tyttöjen yhden yön reissu partiolaisten majalle. Nyt nukkuivat sisällä. Sieltä haettiin  onnellinen, mutta väsynyt tyttö sunnuntaina kotiin.

Meillä vanhemmilla oli siis ihan kahdenkeskistä aikaa. Olikin lauantaina ihana pitkästä aikaa käydä kunnon lenkillä. Tulikin tehtyä 1,5 tunnin lenkki. Minä jaksoin nyt hyvin liikkua. Pitkästäaikaa oli olo sellainen, ettei koskenut tai väsyttänyt. Kyllä sellaisesta olosta nauttii. Illalla saunan jälkeen alkoi meillä "pikku" riita. Sehän on ihan väistämätöntä välillä puhdistaa ilmaa. Minä aina huolissaan siitä, kun mies ei puhu tai avaudu riittävästi. Ei ole riitävän empaattinen, ei analysoi asioita. Mies hermostui ihan kunnolla. Pitäsi jo näillä vuosilla tajuta, että hän ei ole niin  puhelias eikä sillä tavalla sanojen kautta käy asioita läpi kun minä. Useinhan se välittäminen osoitetaan tekojen kautta. Kyllä myönnän olen varmassti välillä mahdoton. Tunteet pinnassa, mieliala seilaa ylhäältä alas. Joskus tarttuu pieneenkin sanaan ja pahoittaa siitä mielen. Tavallaan käyttäytyy itsekeskeisemmin kun normaalisti. Mutta lähimpään ihmiseenhän sitä tulee purettua pahaa oloa eniten. Siihenkin kai tulee välillä toisella mitta täyteen. Olenkin aina ihmetellyt sanontaa, että kärsimys jalostaa ihmistä. Minun pitäisi olla jo aika jalo ihminen, jos se pitää paikkansa. Kärsymys ei jalosta ihmistä, rakkaus ja välittäminen kylläkin. Sitä aina sanotaan, että ihan pikkujutut ei hetkauta sen jälkeen kun ihminen on esim. sairastunut vakavasti tai menttänyt läheisen ihmisen. Niin voi olla aluksi, mutta kyllä kohta jo ärsyttää samat pikkujutut kuten ennenkin. Tietenkin jotkut asiat muuttuu sisimmässä, mutta ei ne tee parempaa ihmistä. Onneksi ilta sujui asoioiden selvittelyn jälkeen mukavasti. Tuli niitä tekojen kautta osoitettua välittämistä. Nenän eteen kannettiin roqfort kuorrutettuja etanoita, filepihvi punaviinikastikkeella, lasissa hehkui tummanpunainen, täyteläinen punaviini. Mies on ihan armoitettu kokki ja muutnkin ihan mahottoman mukava ja rakas minulle.

Sietten vielä meidän koiraparka, jolla on niin voimakkaat valeraskausoireet, että päätös steriloinnista tuli selväksi. Tilasin jo ajan lokakuulle leikkaukseen. Toinen raukka ulisee ja kanneksii kaikkea mahdollista punkkaansa. Mikään ei kiinosta, uloskaan ei haluasi lähteä. Pitää seurailla, ettei tule kohtutulehdusta. Näin pahaa tilannetta ei ennen ole tullutkaan. Narttujen elämä ei ole helppoa, ei koira- eikä ihmismaailmassa. Hormoonit sotkee elämää. Nyt pitääkin tästä lähtä taas kerran verikokeisiin, huomenna olisi taas Herceptiini tiputus. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille :D

Hyviä uutisia :)

Ihana lääkärini syöpäpolilta soitti ja kertoi iloisena miten hyvin valkosolut/neutrofiilit olivat nousseet. Ovat jo normaaliarvoissa 5/2. Ei tällä erää tarvitse pistää Neupogonia. Lääkäri harmitteli, että joudun koko ajan olemaan pisteltävänä, kun haluaa kuitenkin vielä maanantaina ennen tiistain Heceptiniä katsoa arvot.  Eipä se minua haittaa, hyvähän se on että ovat huolellisia. Onkin mukava taas olla ihan vähän kuin huolettomna, kun tietää solujen nousseen. On kyllä ollut sellasita luustokipua ja viime yönä ristiselän aluella oli ihan jo kohtalasita kipua. Se on kuitenkin hyvää kipua, kun sen tietää mistä se johtuu.

Tänä iltana tytär pitääkin kavereille synttärit. Ei ole vielä ihan oikea syntymäpäivä, mutta silloin on pidettävä, kun on hyvä mahdollisuus. Minun vauva täyttää jo 11-vuotta. Viedään tyttöporukka ensin uimaan, sitten tehdään meillä tortilloja ja muita herkkujakin on tarjolla. Enää ei niin isoja kaveribileitä ole, koko ajan kutsuttavat vähenee.

Kohta tulee mieskin töistä ja tuo Pipsan mukanaan. Ollut jo kaksi yötä Ukin ja Mummon luona, eivät halunneet enmmin antaa koiraa takaisin. Siitää on kuulumma niin paljon seuraa. Olen sen kyllä huomannut, miten outoa on, kun ei koira pyöri jaloissa. Kyllä sitä on jo mahoton ikävä. Huomenna tytär lähtee partioleirille yöksi. Pitää ruveta rinkkaa pakkaamaan. Ollaan isännän kanssa pitkästä aikaa kaksin kotona. Jotain reipäisevää pitää tehdä, kun tuo kuntokin on aika kiva tänään.

Sairastelua

Eilen tytär tuli koulusta, oli hyvin väsynyt. Kuumetta liki 39, meni suoraan nukkumaan. Nukkui illan ja melkein putkeen yönkin. Sillä siunaaman sekunnilla pistin Neupogen-piikin, vaikka olin ajatellut pistää sen yötä vasten. Se kolottaa luissa ikävästi. Kului käsidesiä ja välteltiin toisiamme. Tuli vähän paniikki olo, jos saan nyt taas jonkin tartunnan. Minusta alkaa tulla jo hermoheikko vaanivista bakteereista.

Aamulla tytär jo parempi, ei enää kuumetta. Mies reissusta tosi hädissään soitteli miten me pärjätään. Mikäs meillä tänään katsotiin kahdestaan yksi elokuva. Päivä mennyt ihan sisällä, kun Ukki haki koiran niille pariksi yötä. En olisi kyllä tänään jaksanutkaan kovin kummoista lenkkiä tehdä, niin on väsyttänyt. Apteekissa ja kaupassa käynti riitti. Toinen pistos jo pistetty, eli uskoakseni arvot jo paremmat.
huomenna tulee mies kotiin, onneksi.