Syysterveisiä!

Vihdoin ajattelin vähän laittaa kuulumisia ylös. Koko kouluviikko takana, kaksi seuraavaatyöviikkoa. Tentteihin lukua ja tehtävien tekoa. Onneksi nyt vapaa viikonloppu edessä. Enkä aio kouluasiaoita ajatella. Ihan mukavasti on nyt mennyt, johonkin rytmiin alkaa ehkä päästä, eikä niin paljon ahdistakkaan enää. Tytärkin täytti viimekuun lopulla 12-vuotta. Iso tyttöhän hänestä on tullut. Kyllä aika menee nopeasti.

Sitten siitä Rooman matkasta. Lämmintä oli koko ajan, ihan hellettä. Illallakaan ei tarvinnut pitkähihaisia vaatteita. Paljon oli nähtävää ja kerettiinkin aika paljon. Ihmisiä oli joka paikassa valtavasti ja kaikilla kamerat kaulassa.

Tässä Äiti ja tytär (valkea lierihattu) istumassa Espnajalaisilla portailla.

Fontana Trevi oli kaikkien turistien nähtävyys, oli soellä niin paljon porukkaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, tässä Pantheonissa.

Vatikaani ja Pietarinkirkko olivat ehkä paras nähtävyys. Oltiin onneksi tilattu liput Vatikaani museoon etukäteen, vältyttiin turhalta jonottamiselta.

Lämmintä riitti sinä päivänä kun oltiin Coloseumin alueella.

Paljon oli nähtävää ja kierreltävää. Hintataso oli aika kallista, mutta muuten kaikki sujui hyin. Ruoka oli hyvää. Nyt taitaa reissut vähäksi aikaa olla reissattu. Onhan noita tämän vuoden puolella tullutkin tehtyä.  Toivottavasti olette kaikki voineet hyvin. Muistin vasta, että minullahan on tässä kuussa mammo ja utra. Eipä ole juuri tullut mietittyä mitä mahdollisesti sillä rintamalla tulee. No, asioillehan ei etukäteen mitään voi. Täytyy vain toivoa, että kaikki on kunnossa. Hyvää syksyä. Täällä jo lehdet ovat osittain tippuneet. Nyt on ihan hirveä tuuli ja välillä sataa. Kastuin koiran kanssa lenkillä ihan kunnolla, mutta eipä tuo haitannut.

Opiskelun lomassa

Joutui kohtaamaan melkoisen kulttuurisokni, kun opiskelut alkoivat. Käytänteet olivat muuttuneet niin paljon. Tärkein kaveri tällähetkellä on tämä teitokone. Siellä on kurssit sun muut. Informaatiota on tullut niin paljon, että heikkohermoista jo hirvittää. Kovat on vaatimukset ja paljon on tehtävä töitä opiskelun eteen. Kursseja pyörii jo kovasti ja tenttipäivä alkaa ilmestyä kalenteriin.

Olin suunnitellut liian tiiviin aikataulun, on ollut enimmäkseen vain koulua ja töitä. Viimeviikon lopussa tuumasin, että tämä loppuu tähän. Päivät on olleet välillä  kymmentuntisia. Kyllä tämä harjoittelua ja aennetta vaatii. Pelkästään töissä käynti on helppoa tähän nähden, kun pitäsi jaksaa kotona joskus muutakin.No, itsehän tähän olen halunnut.

Meitä on iso  ryhmä, ikähaitarilla 25-50, eli hyvin sulaudun joukkoon. Opiskeluporukka ja opettajat ovat mukavia. Koulupäivinä ruokalassa saa 1.60 eurolla hyvän lämpimän aterian. Ihmeellistä!
Onneksi on nyt tiedossa lomaa, eikä iham mitä tahansa lomaa. Perjantai aamuna meidän poppoo lähtee pariksi päiväksi Roomaan. Mies joskus talvella sai halvat lennot, eikä niitä voinut enää perua. Ei ihan paras ajankohta nyt, mutta onneksi ei mene siinä lähiopiskelupäiviä. Lomaakin oli jemmassa vielä, kun viime kesänä jäi sairasloman alle.

Matkasta yritän kuvien kera postata. ajatus auringosta tuntuu hyvältä, kun on jo niin syksyistä.
Mukavaa syyskuun jatkoja kaikille.

Jännittää!

Uskomatonta miten aika voi mennä nopeasti. Noin vuosi sitten alkoivat ensimmäiset hoidot. Taisin olla näihin aikoihin eristyksessä ensimmäisen Taxoteren ja Herceptinin jälkeen. Voi niitä aikoja! Sanotaan, että aika kuultaa muistot, mutta ei taida näitä muisoja kuultaa kirkkaammaksi. Oli ne niin epämiellyttäviä kokemuksia. Mitä niistä opin? Ainakin sen, että terveys ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä arvosta eenkuin sitä oikein koetellaan. Nyt nautin energiasta jota minulla on nykyään ollut. Kunhan muistaa nukkua tarpeeksi ja olla stressaamatta liikaa. Jälkimmäistä on aina vaikea muistaa, sen verran ainkin nyt on uutta tulossa.

Olen opetellut eri tietokeone juttuja (onneksi olen saanut ihan lähiopetusta), kerrannut englantia, lääkelaskuja, yrittänyt aloittaa anatomian ja fysiologian kirjan lukemista. Tsempata itseäni jaksamaan, ottamaan rennosti asioita. Jännittää opiskelun aloitus. Onneksi siellä on varmasti muillakin joilla on pitkä aika, kun viimeksi ovat olleet koulunpenkillä.

Vaikka nyt tuntuu olevan aikamoinen flow-tila päällä ja asat tuntuvat sujuvan hyvin, välillä iskee takaraivoon pelko. Entä jos vielä tulee jotain tällä sairausrintmalla, entä jos taas kaikki suunnitelmat menvät uusiksi. Kaikki paha palaa takaisin. Onneksi näitä ajatuksia tulee harvoin, mutta onhan se välillä mielessä. Se pelottava sana. Syöpä.

Kaikkien tiet vievät kouluun

On kulunut tovi jos toinenkin viimeisestä postauksesta. Aika vaan menee niin nopeasti. Olen minä muiden kuulumisia lukenut. Operaattori vain takkuilee bloggerin kanssa, kun en pääse kommentoimaan :(
Talo tuli viimein maalattua, vessa jäi remontoimatta, mutta mitäs siitä. Joskus sitten...
Loppukesällä ennätti tavata sukulaisia ja ystäviä, istua iltaa ja parantaa maailmaa.

Huomenna tytär lähtee 6.lle luokkalle. Mihin se aika menee. Katseltiin juuri vanhoja valokuvia, kun tyttö lähti ekaluokalle. Niin tomera (on vieläkin) ja innoissaan. Nyt ei enää niin innoissaan, tosin kavereiden näkeminen on kuulumma parasta. Päivät alkavat rytmittyä uudella tavalla ja herätä pitäisi vähän aikaisemmin. Kelloa on jo monena aamuna laitettu soimaan, kun vaan uni maittaisi.

Mies opiskelee työn ohella jos minkälaista tutkintoa. Ja sokerina pohjalla. Minä olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni ja lähden myös työn ohella opiskelemaan. Opiskelu on monimuoto-opiskelua, jossa on tietyt lähipäivät ja sitä itsenäistä puurtamista ihan hirveästi. Opinahjo on Savonian ammattikorkeakoulu ja minusta pitäisi joskus valmistua jokin sortin erikois-sairaanhoitaja.

Alkuvuoden säikähdysten jälkeen ajattelin, että nyt on toimittava jos vielä meinaa. Nopeasti, ettei taas tule jotain uutta yllätystä. Siellä minä isuin 1.6 auditoriossa 200 muun aikuisopiskeluun haaveksivan ihmisen kanssa. Puoli päivää täyttettiin erilaisia lomakkeita, jotka testaavat mikä mitäkin osaamista ja oppimista. Loppu päivä oli ryhmäkeskustelu ja psykologin haastattelu. Ajattelin silloin, että tämä päivä meni harakoille. Lohduttelin, että tulipahan kokemusta. Niin vain olin niiden 24 armoitetun joukossa, jotka aloittavat 1.9 opiskelut.

Olen miettinyt mikä sai viimisen sysäyksen hakea opiskelupaikkaa. En kuulu niihin, jotka toitottaa syövän antaneen ikäänkuin lisävirtaa elämään. Tai havahtunut jostain horroksesta, että nyt heti jotain uutta. Aina vaan joku muu asia on kerennyt tapahtua ennen. Mitäs siitä vaikka ikää jo on. Aion nauttia uudesta elämäntilanteesta ja uusista kohtaamisista. Tiedän, että monta kertaa joudun varmasti siihen tilanteeseen, että olisi helpommallakin päässyt. On vaan yritettävä, ettei vanhana mummona tarvitse harmitella.

Näköalattomuudesta ei minua voi moittia, tässä meinaa vierähtää reilu kolme vuotta. Onneksi mies on täysillä mukana. Oikeastaan on aina kannustanut hakemaan johonkin kouluun. Ostin elämäni ensimmäisen oman läppärin. Onneksi on kotona atk-tuki, kun tulee ongelmia.

Hyvää syksyä kaikille! Yritän postata vähän ahkerammin.

Loma Espanjassa!

Laukut purettu, pyykit jo pesty, monta mukavaa muistoa mielessä. Barcelona oli hieno kaupunki, todellakin näkemisen arvoinen. Kahteen päivään näkee juuri sen verran vähän, että tekee mieli mennä joskus uudestaan. Sagrade familia, Rambla, satama, vuoret ja vähän ennättää aistia suurkaupungin tunnelmaa.

Bacelonasta ajettiin vuokra-autolla Peniscolaan, reilut 200 km. Siellä majotuttiin ihan mukavaan huoneistoon. Hotellialue oli ihan meren rannalla, muutenkin alue oli kivan rauhallinen. Paljon lapsiperheitä ja vanhempaa väkeä. Vuokratiin pyörät muutamaksi päiväksi.  Uitiin paljon meressä, tytär jaksoi tuntikausia hillua aalloissa. Ilma oli juuri sopiva, ei vielä ihan liian kuuma. herkuteltua  tuli jamon serranolla, äyriäisillä, paelalla ym. paikallisilla herkuilla ja viineillä.

Yhtenä päivänä käytiin Valenciassa. Tien vieret oli täynnä appelsiinipuita, aluelta tuleekin suurin osa maan appelsiineista. Valcensia oli maineensa veroinen, kaunis kaupunki. Ei huono valinta matkakohteeksi. Syötiin tietysti paikallista kuuluisuutta paella valecieanaa.

Tyttärelle matkan kohokohta oli portaventuran huvipuisto. Siellä meni aika ihan tarkaan, paljon porukaa, jonoja laitteisiin. Ihan kiva paikka käydä lapsille ja lapsenmielisille

Ajeltiin pikkukylissä, nukuttiin pitkään, syötiin hyvin ja rentouduttiin. Mitä muuta voi lomalta toivoa. Alueella oli aika edullinen hintataso. paikallise puhuivat hyvin vähän jos ollenkaan englantia, parilla espanjan sanalla pärjäsi paremmin.

Vähän kateellisenakin seurailin espnjalaisten lomailijoiden tapaa olla pienten lasten kanssa. Itse en aikanaan olisi voinut kuvitella vauavan, pikkulapsen kanssa enää puolen yön aikaan ulkona kulkemassa. Paljon oli ihmisillä mukana koiria, pieniä ja hyvin tottelevia. Pari dalmistakin näin reissun aikana. Ikävä tuli välillä Pipsaa. Suomalaisiin ei törmätty kun pari kertaa, ei niinkään suomalaisten kansoittama alue, saksalaisia oli paljon ja titysti espanajlaisia lomailijoita.

Juhannusaattona tultiin kotiin. Nähtiin koneesta piniä tulipisteitä, kokkoja. Kotiin oli ihana palata. Koira oli vauhkona jälleennäkemisestä. Nyt ollaan taas monta kokemusta rikkaampina. Ihania muistoja tunnelmia voi vielä pitkään fiilstellä kuvia katsellen.

Hola!

Terveiset taalta auringosta. Paljon nahty ja koettu, barcelona, valencia nyt oltu taalla pensicolassa, huomenna port aventuraan. Terveiset kaikille, matkakaertomus kuvien kera tulee myohemmin.

Loma

Loma on alakanut kesäisissä tunnelmissa. Sääkin suosii, muutenkin olo on kuin euroopan omistajalla. Ei tarvitse vähään aikaan miettiä töihin lähtöä. Koululainen on päässyt vapauteen, saa nukkua pitkään ja uida joka päivä. Täytyy myöntää, että yksi syy töissä oloon lie juuri tuo palkallinen loma.

Aloitin aamun ihanasti, lahjaksi saatu kasvohoito oli tilattu paikalliseen kauneushoitolaan. Siinä parin tunnin uurastuksen jälkeen ilme kirkastui huomattavasti. Laitatin vielä kulmat ja ripset, kesälookki valmiina. Torin poikki kävellessä nappasin kotiin lounaaksi pasitettuja muikkuja. Olivat todella hyviä. Sainkin syödä ne ihan itse. Tytär mummin ja ukin luona, mies vielä viimeisä työhommia tekemässä. Pari meni kyllä karvaisen kaverin suuhun, niin anovana katsoi minun herkutteluja.

Kaksi matkalaukkua odottaa pakkaamista. Torstaina lähdetään, heti aamusta. Sitten on liki juhannus, kun palataan. Kaikille hyvää kesää ja voimia jatkaa kamppailua tulevia kesiä varten.