maanantai 6. joulukuuta 2010

Onnea rakkaalle Suomelle!

Nyt on pahimmat krapulat kärsitty! Vaikka viime yö oli taas se ihmeellinen uneton yö, joka tulee aina teityn ajan jälkeen hoidosta. Sydän hakkaa, eikä siihen auta lääkkeetkään kun hetkeksi. olen siis aloittanut itsenäisyyspäivän vieton jo kukonlaulun aikaan.Olo on ihan pöllähtänyt, kun ei meinaa uskoa, että sytotiputukset on ohi. (ainakin tältä erää, en uskalla sanoa ei koskaan, enää koskaan).

Viimeinen meni onneksi helpommin, ei ihan niin tajuttomaksi vienyt. Tosin aina ihmettelen, miten voi nukkua niin paljon.Keskiviikko-perjantai välillä nukuin välillä melkein 14 tuntia ja parin tunnin valveilla olon jälkeen useita tunteja. Paha olokin pysyi paremmin hallinassa, tosin vielä eilenkin tuli polttava tunne ja etova olo. Onneksi menee nopeasti ohi ja mitäpä niitä enää muistelemaan. Aineiden vähennys ja Neulastan puuttuminen auttoivat. Eilen jaksoin jo metsässä käydä lenkillä, ylämäet otti kovasti henkeen. Mutta eihän vauhdin kovaa tarvitse olla, kunhan on ulkona. Ruokakin maistuu entiseen malliin,  pystyin aika hyvin syömään koko ajan.

Onnekseni ripsistä ja kulmakarvoista on lähteyt vain puolet. Suurin ihme on ollut , ettei hiukset lähtenyt kokonaan. Ohut liuru on päässä, tippuu tosin vielä, mutta lauantaina kävin saunassa eikä tippuneet.. Pidin  kylmäkypärää joka hoidon aikana. Täällä oikeastaan kaikki hoidossa käyvät naiset pitävät, jos on vähänkään mahdollistaa hiuksia säilyttää. Doketakselin aikaan yleensä hiukset tippuu teki mitä tahansa, mutta jotenkin osa vain jäi roikkumaan päähän. Minulla on normaalisti hyvin hyvät ja paksut  hiukset pään suojana, siksi talven kylmyys tuntuu ihan erillaisesta päässä. Pidän kypärämyssyä muun paksun hatun alla. Kampaajalle menen juuri ennen joulua ja leikkautan ihan lyhyeksi nämä loput haivenet ja alan toivoa niiden kasvua. Haaveena olisi myös muuttaa normaalia tummaa hiusta hiukan lämpimämpiin sävyihin.

Parin viikon sisällä pitäää aloittaa viiden vuoden lääkitys, se vähän jännittää. Minkälaista oiretta joutuu kestämään ja millä niitä sitten lieventää. Sehän on selvä, että oireetta ei mikään lääke mene.
Nyt vaan haaveilen kunnon kohoamisesta.Eilen sanoin meihelle, että teksi mieli ruveta juoksemaan. Mies kauhuissaan toppuutteli, kun hiljaa hiivin hengästyneenä loivaa mäkeä ylös. Tarkensin, että sitten keväällä, pitäähän tavotteita olla!

Kaikille mukavaa itsenäisyyspäivää!

5 kommenttia:

  1. Voimien palautumista ja hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa sulle!

    VastaaPoista
  2. Hyvä että tämä viimeinen meni hiukan helpommalla. Nyt vaan voimia kokoilemaan.

    Ja vielä ehdin toivottaa hyvää itsenäisyyspäivääkin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä tavoite, keväällä juoksemaan! Mutta hiljaa hyvä tulee, voimia siihen! Itse etsin auton n. puoli tuntia sitten eilen sataneesta lumikasasta ja vieläkin hengästyttää, että ei ole kunnossa kehumista täälläkään. Rauhaisaa adventtiaikaa nyt kuitenkin. Lämpimin ajatuksin.

    VastaaPoista
  4. Kiva, että ripsiä ja kulmakarvoja löytyy ; ) Kampaajallekin menossa - mukava asia ; ) Hiljaa hyvä tulee ... kyllä ne äijänkäppyrät on wiksuja ; )
    Lumiset terveiset Turusta ja vielä kerran onnittelut sytoputken selättämisestä, ne krapulat tältä erää ohi.
    pirtsikka

    VastaaPoista
  5. kiitos kaikille, tuli katsottua taas illalla pukuloisoa linnassa. Eihän siinä mitään uutta ole, mutta tavan vuoksi kai tulee katsottua.
    Eilen tuli lunta taivaalta ihan valtavsti. Miehellä selkä mennyt (vanha vaiva) niin kipeäksi, ettei ainakaan lumitöihin kyennyt. Tulihan siinä hyvää hyötyliikuntaa, kun pienissä erissä lumia työntelee. Se on sitä omakotiasujan iloja ja murheita:)

    Kauhulla ajattelin etelä-Suomen liikennettä, miten lumi vaikeuttaa liikkumista.

    VastaaPoista