Alkuviikosta lähtien olen ihmeissäni ollut, kun unta ei tule, ei sitten millään konstilla. Sydän hakkaa, rintaa puristaa, ahdistaa, masentaa, hermostuttaa, on kuuma, kylmä. Sitten oivalsin, että vaihdevuosioireitahan nämä ovat. Hoidothan aiheuttaa niitä. Ajattelin ettei minulle mitään tule, kun on munasarjat leikattu ja aikaisemmin jo kaikki nitistetty hoidoin ja lääkkein (Tamofeeni 5v.) Nyt oli n. 3,5 vuotta ilman mitään lääkkietä. Siinä ajassa olin tottunut hyvään oloon. Nukkunut hyvin, eikä muutakaan ihmeempää ollut.. Elimistö vielä toipuu ja erittäähän maksa, lisämunuaiset ja rasvakudos naishormooneja. Eikä vielä ole edes Femar aloitettu, mitähän sitten tapahtuu.
Eilen kävin lääkkeet, siis Femar ja Yliopistoapteekkien valmistavan Ergotamin valmisteen. Otin illalla yhden ja nukuin koko yön yhtä vessareissua lukuunottamatta. Koko yön näin ihmeellisiä unia. Aamupäivän suuta kuivanut , outo olo päässä. Lääkkeessähän on rauhoittavaa myös, on kolmiolääke. Vaikka miten liekehtesi päivällä ei näitä voi ainakaan ottaa. Onko muilla kokemuksia tästä lääkkevalmisteesta?. Luin eilen nettikeskusteluista, että painajaisia voi tulla.
Välillä ajattelee, onko tässä mitään järkeä. Vaikka kuika hoidetaan sairautta onnistuneesti, terveys joltain osin on mennytä. Elämän laatu on mitä on. Oman itseni takia tuntuisi välillä slitä, että voisi heittää lääkkeet pois. Antaa kaiken olla. Jos jotain tulee, niin sitten tulee. Mies voisi ottaa uuden puolison, mutta V ei saisi mistään oikeata äitiä. Joten lapsen takia on PAKKO jaksaa. Lapsi ansaitsisi hengenpelastusmitallin.
Osasikohan sitä terveenä ollessa arvostaa terveyttään ja normaalia oloa kunnolla. Ei varmaankaan, sitä pitää silloin niin itsestään selvänä. Jospa se ajan kansa helpottaisi. Äsken olin ulkona ja raitis, viileä ilma teki hyvää. Tälläistä tällä kertaa, ei aina ihan positiivisen kautta jaksa.
Minä jouduin myös aloittamaan Ergotaminin hikoilun ja valvomisen takia. Nukkuminen, olo, ja elämänlaatu paranivat huomattavasti. Vaarallinen lääkehän se barbituraatti on, eikä enää juuri ihmisille määrätäkään muussa, kuin juuri tässä Ergotamin muodossa belladonnan kanssa. Minulla on siis hyviä kokemuksia, tosin vasta muutaman kuukauden käytön perusteella, mutta pitää tiedostaa että lääke aiheuttaa tottumista ja riippuvuutta, eli ei kannata mennä annosta suurentamaan.
VastaaPoistaNuo tuntemukset mistä kirjoitat ovat NIIN tuttuja, että piti perustaa ihan oma, suljettu "oksennuspussiblogi" niiden tuuletusta ja käsittelyä varten. Kitsulta saat avaimet sinne, jos tuntuu tarvetta olevan.
Sitä, onko pakko jaksaa tai onko pakko edes elää syöpärääkissä, on varmasti jokainen syöpään sairastunut joskus ajatellut. Kun pahimman mentyä ohi huomaa vielä senkin, että eihän se elämä entiselleen palautunutkaan, niin on siinä opettelemista ja haastetta.
Kuitenkin uskon, että olosi tuosta vielä tasaantuu, hoidoista on nyt vielä liian lyhyt aika. Anna itsellesi aikaa toipua, töihin ehtii myöhemminkin. Parempaa vointia ja mieltä vähitellen!
P.S. Kiroileva siili on minunkin lemppari. Ei tarvitse itse kiroilla, kun siili hoitaa sen homman tyylikkäästi. Tyttärelle tarveiset!
VastaaPoistaEipä sitä varmaan osannut aikanaan arvostaa terveyttään ja arvottaa elämässä asioita oikein. Mutta kyllä sitä ihminen varmaan muuttuu kun menee syöpämankelin läpi. Ja monenlaista vaivaa se tuntuu jättävän jälkeensä. Eikä sitä pyyhettä pidä heittää kehään vaikka siltä varmasti välillä tuntuu. Elon aiheita on monia ja yksi niistä tärkemmistä on varmaan lapset. Itsellä on pari kouluikäistä tenavaa ja monta asiaa haluaisi nähdä ja kokea heidän kanssaan. Mullakin loppui unet viime yönä kolmen aikaan ja siinä ehti sitten taas kelata monelaista asiaa läpi, eikä kaikki niin positiivisia.
VastaaPoistaMutta eipä tuo helpolla näy päästävän sinuakaan vaikka sytorumba on ohi. Itse kävin eilen taas tiputuksessa. Kun jouluviikolla on kontrolli niin olenkin sanonut että ei tarvii joulupukkia jännittää vaan tohtoritätiä. Melkolailla ristiriitaisin tuntein mennään ja niitä kuuluisi kolotuksia tuntuu taas olevan.
Mutta rimpuillaan ja hyvää joulun alusaikaa !
t.pete
Miljoonat kiitokset rk.lle!
VastaaPoistaIhana, kun voit noin avoimesti kertoa omasta olosta, helpottaa kuulla etten ole ainut. (en tosin tarkoita, että iloitsisin toisten kärsimyksitä).Hirvittää kyllä tuo barbituraatti, eihän sitä enää käytetä, bentsot(temesta, diapam, oxepam) tulleet tilalle. Riippuvuuttahan ne aiheuttaa yhtä kaikki. Pakko kuitenkin ottaa se yksi yöksi, en enempää. Lääkäri oli määrännyt 1-3/vrk tarvitaessa. Minä nyt olen vähän kärsimätön, aina aisat pitäsi tapahtua heti. Siinä sitä särmiä hiotaan.
Tytär tulikin koulusta ja yläkerrassa pimputtaa pianoa. Harjoittelee jouluksi joululauluja, toivoin että opettelee soittamaan kappaleen Walking in The Air(lumiukko) ja muita joulukappaleita. Ihana oli kuulla myös koulupäivän kuulumiset, oli ollut niin kiva jumppatunti ja muuta hauskaa.
Jaksamista, vaikkei aina siltä tuntuisikaan, että haluaisi jaksaa! Kun mä luen näitä sun tekstejä, ymmärrän paremmin, millaista mun luokkakaverin elämä saattoi olla viimeiset puolitoista vuotta kun oli hoitoja ym. Ja ylipäätään eläminen tuollaisen sairauden kanssa. Jos mä oisin aiemmin tiennyt että miten rankkoja ne hoidot voi olla jne., niin oisin varmasti tehnyt monta asiaa toisin, kysellyt enemmän kuulumisia jne. Nyt se on auttamatta liian myöhäistä :( siksikin sun tilanne koskettaa ja pysäyttää. Meidän opettajakin sanoi, että jatkossa varmasti osallistuu roosa nauha -keräyksiin ym., sen verran läheltä ja todellisesti kosketti tuo asia.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta, mukavaa joulun odotusta! Ja muista aina, että vastoinkäymiset vahvistavat sinua huomista varten! t. Jenna
kiitos pete, kiva kuulla pitkästä aikaa:)
VastaaPoistatoivotaan tohtoritädillä olevan hyviä uutisia. Unettomuus on yksi inhottavimmista asioista, on pitkä yö vaan kelata sitä samaa rataa.
Jenna kiitos sinulle, kyllä sinut tietäen olet varmaan tukenut osaltasi koulukaveria, josta kerroit. Se tulee sinulta ihan luonnostaan.
Minäkin kaipailen sitä entistä itseäni. Kolmekymppisenä vaihdevuodet ja nivelvaivat ei ole kivaa. Mutta, oireet helpottaa ajan myötä ja lieventäviä lääkkeitä löytyy, niillekin pitää vaan antaa aikaa alkaa vaikuttaa. Usein lääkkeiden sivuvaikutukset on alussa pahimmillaan ja sitten helpottaa.
VastaaPoistaTämä tauti vaatii mahdottomasti kärsivällisyyttä. Sulle tämä on varmasti erityisen rankaa, kun joudut kärsimään kaiken jo toiseen kertaan.
Voimaa ja kärsivällisyyttä lähetän täältä!
Tuttu lista tuo sun listasi :/ Vuodenvaihteen jälkeen alan olla valmis lääkekokeiluun, jos nämä yöt on edelleen näin risaisia. Nyt en ota sitä riskiä, että tilanne voi jopa huonontua..
VastaaPoistaKitsu on sua kutsunutkin tuohon blogiin jonkun tekstin kommenteissa jo aikaa sitten - oletko huomannut..?
Jaksamisia.
Hienoa, että jaksoit olla ulkosalla. Hyvä Olga ! Mulla on keskiarvolta kaksi kuumaa aaltoa päivän mittaan ja yöllä hikoilen päästäni ja rintamuksesta oikein kunnolla. Kuntosalilla hikoilen päästäni ihan valtavasti - ihan nolottaa. Toinen kainalo kun ei hikoile - ei kerta kaikkiaan pelitä - jostain se hiki sitten tunkee ulos. Mun äiti ei ole koskaan valittanut vaihdevuosistaan ja nyt olen ite ihan H Moilasena, että onko tää tätä. Joka yö herään ja kattelen kelloa, että joko soi ... Mutta Adelhaidin sanoihin luotan, helpotusta luvassa myöhemmin ; )
VastaaPoistaLumiset terveiset Turusta
pirtsikka
Kiitos Adelhaid; kärsivällisyyttähän tässä kaivataan. Viimeksikin oireet helpottuivat ajan mittaan, olen vaan niin kärsimätön:(
VastaaPoistaViimeksikin minulle jossain vaiheessa joku lääkäri kirjoitti tuota Bellagren valmistetta, muttta en sitä ottanut. Eilen illakin vielä siitä yhdestä tabletista oli ihan outo olo. Liekkö ollut kunnon valituksella osuutta, kun viime yö meni pitkästä aikaa ilman lääkkeitä hyvin. Mies sanoi, että olin ihan kuorsannut.
Terhi; tuo blogi olisi varmaan hyvä, kun omaiset eivät taida aina jaksaa ottaa kaikkea p.tä vastaan. Pitää liattaa tietoa kitsulle. Ajattelin vain, jos se on teidän enempi tuttujen juttu, minä kun olen täältä kaukaa Savosta enkä teitä tavannut koskaan. Mutta asia kyllä kiinnostaa.
Pirtsikka; hyvä kun jaksat käydä kuntosalilla. Ei jossain vaiheessa olisi pahitteeksi saada käsiin vähän voimia lisää ja lihaskunto on nykyään olematon. Eikö ole jännä, miten vain toisesta kainalosta hikoilee, kyllä se jostain puskee ulos. Viimeksikin muuten hikiliikunta auttoi vaivoihin, joten kannattaa liikkua ja urheilla, jos vaan mahdollista.
Kyllä lapset ovat hengenpelastajia, niin totta kirjoitit. Että hänen/heidän vuokseen sitä on valmis vaikka mihin.
VastaaPoistaMielenkiintoisia nuo vaihdevuosioireet, minulla kun ei munasarjojen poiston jälkeen ole niitä ollut vaivaksi asti, mutta ehkä se on tuo rasvakudos, joka pelastaa;)
Toivottavasti rupeat pärjäilemään lääkkeen kanssa. Muutama viikko menee varmaan, ennen kuin tuntemukset ja olo tasaantuu, elimistö tottuu.
Sä kuulut kyllä tähän samaan jengiin Olga! Eikä meistä ole toisiaan tavanneet kai muut kuin Tiina ja pääkaupunkiseudun väki - vielä. Pikkujoulut on suunnitteilla Tampereelle tammikuulle ja aika mukavasti näyttäisi olevan tulijoita :)
VastaaPoista"Välillä ajattelee, onko tässä mitään järkeä. Vaikka kuika hoidetaan sairautta onnistuneesti, terveys joltain osin on mennytä. Elämän laatu on mitä on. Oman itseni takia tuntuisi välillä slitä, että voisi heittää lääkkeet pois. Antaa kaiken olla. Jos jotain tulee, niin sitten tulee. Mies voisi ottaa uuden puolison, mutta V ei saisi mistään oikeata äitiä. Joten lapsen takia on PAKKO jaksaa. Lapsi ansaitsisi hengenpelastusmitallin."
VastaaPoistaTän voisin allekirjoittaa, on kuin omasta päästä.
Laita mulle sähköpostiosoitteesi tänne: tulikettu at iki piste fi niin pääset mukaan oksupussijoukkoon paineita purkamaan :)
Tiina,onnekas olet vaihdevuosivaivojen suhteen, vaikka muuten ei liene aina ole ollut onni mukana. Ihailen sinun vahvaa olemista sairauden kanssa ja positiivista henkeä.
VastaaPoistaEiköhän ne vaivat ala helpottaa joskus.
Terhi; kiitos, että kuulun samaan jengiin, ryhmätuki on paras tuki mitä voi olla.
Kitsune, taitaa olla monella samoja mietteitä päässä. Onneksi on lapsi/lapset.
laitan sinulle sen osoitteen :)