Sain vihdoin autoni korjaamolta, jossa se oli lojunut kaksi viikkoa. Oli jouduttu tilaamaan osia ja kiirekin oli ollut valtava. No, en sitä nyt paljon olisi tarvinnutkaan. Autosta oli etupolelta molemmat jouset menneet poikki, joka on aika harvinaista. Toinen jousi puhkaisi renkaan meidän pihassa, kun yritin ajaa sillä korjaamolla. Auton korjaaja sanoi, että on ollut hyvä tuuri, kun ei ajaessa ole rengas puhjennut. Niinpä mietin reilun parin viikon takista perjantaita...
Silloin oli takoitus iltapäivällä viedä tytär ja koira Kuopioon (moottoritietä pitkin n, 22 km), kun minulla oli pikkujouluruokailu illalla. Aamulla tuli hyvin voimakas tunne, että mitäs minä sinne koiraa raahaan, olen poissa vain pari tuntia. Tyttärnkin voin laittaa junalla menemään. Menee nopeammin kun pikkuautolla ja muutenkin halvempaa ja järkevämpää. Soitin mummolle, että ovat vastassa sitten asemalla. Meiltä on asemalle pari kilometriä ja autossa alkoi haista palaneen kumin hajua. Muutenkin auto kolisi oudosti. Asemalta tulin varovasti kotiin. Mies reissusta tultuaan tutki autoa ja ajoi pienen lenkin ja totesti jousen olevan poikki ja se hankaa rengasta. Seuraavana aamuna kun yritin lähteä autolla pihasta korjaamolle, rengas sitten puhkesi. Siinä vaiheessa en tiennyt, että toinenkin jousi oli poikki ja rengas vaarassa.
Olisihan se ollut aika pamaus, kun moottoritiellä kovassa vauhdissa olisi mahdollisesti molemmat renkaat puhjenneet. Auto olisi lähtenyt ihan käsistä. Joku ihme suojelus meillä oli silloin.
Tuntuu kun joku olisi ravsitellut minua, että herää jo takaisin elämään. Kyllä se jatkuu.
Olenkin ollut paljon tarmokkaampi ja pirteämpi. Asiaa auttoi myös viime perjantain työpaikan pikkujoulu. Tuntui, että paikka tosiaankin oli täynnä iloisia enkeleitä.
Elämä ja elämänhalu alkavat voittamaan! Kuulostaa jo lupaukselta siitä, että valoa on näkyvissä. Tammikuussako meinasit töihin mennä? Hyvä juttu, jos voimat ovat palanneet, mutta...
VastaaPoistaItse kävin säteissä aina työpäivän jälkeen ja vasta myöhemmin huomasin miten rankkaa se oli.
Työ kyllä pitää ajatukset pois sairaudesta, mutta voi käydä niinkin, että myöhemmin ne on työstettävä joka tapauksessa.
Sinä itse tiedät, mikä sinulle parhaiten sopii, itseään on hyvä kuunnella.
Hyvää joulun odottelua edelleen!
Kiitos rk; kyllä yritän mennä töihin vuoden alusta. Minullehan ei tällä kertaa anneta sädehoitoa, ei kuulumma ole arpeean tai ei voida antaa silikoni implantin takia. Mikä on kyllä aika inhottava, kova ja kiristävä.
VastaaPoistaHuomenna aloitan femar-lääkityksen, saas nähdä miten alkaa vointiin vaikuttamaan, nyt kun olisi aika kiva olla.
Eipä olisikaan kun reilu viikko ja pukki jo ovelle kolkuttaa :)
HYVÄ Olga - enkeleitä matkassa, tosi hyvä asia, nyt olet saanut oikein varmistuksen tuon autojupakan myötä. Ja vointi kohdillaan ja reipas mieli, ihanaa ! Kyllä ne lääkitykset kaiken tuon solumyrkyn jälkeen kestää. Ei hätiä mitiä ja jos ne kerran auttavat, niin sitä paremmalla syyllä nassuun vaan. JOULUPUKKI JA TONTUT tulossa teillekin päin ; ) Tytär on riemuissaan !
VastaaPoistaVIETTÄKÄÄ YHDESSÄ OIKEIN IHANA JA RAUHALLINEN JOULU ! Teillä on varmasti kaunista siellä päin ; )
pirtsikka
Kiitos Pirtsikka; täällä on tosiaankin kaunista. Tytär odottaa malttamattomana joululomaa, saa nukkua pitkään ja tietysti tulee se ihana jouluaatto:)
VastaaPoistaEnkeleitä oli matkassa, onneksi. Kiva kuulla, että myös vointisi on selvästi parantunut :)
VastaaPoistaAutoilu on välillä vaarallista. Viikonloppuja ja joulun odotusta savoon ! Itse lähden tänään kuusimetsään. t. pete
VastaaPoistaTee, pakko kuntouttaa itseään, ei sitä kukaan puolesta tee, vaikka välillä laiskottaisi. Onneksi on tuo karvainen lenkkikaveri, joka pakottaa liikkeelle.
VastaaPoistaPete; Sinne myös hyvää joulun alusaikaa, kuusimetsään meno kuulostaa tosi mukavalta:)
Tänään olin jo aamusta asti työkaverin eläke juhlissa. Yllätyspäivässä oli kahvittelua, ruokailua, hemmotteluhoitoa, lahjoja. Oli tosi mukava päivä. Ikävä vaan tulee niin ihanaa työkveria. Onneksi voi pitää yhteyttä.
Mieliala on parempi kun aikoihin. Välillä oikein ihmettelen miten aaltoilevaa oleminen on. Joskus kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta ja tekisi mieli vaan maata kotona. Nyt taas on niin henki päällä, että ei muistakaan tätä paskaa sairautta.
Varmaan jouluntaikaa, kun mielialakin kohenee. Myös uskomattoman kaunis luonto ulkoillessa lisää hyvää mieltä; pakko jäädä välillä ihan hiljaa seisomaan ja vaan nauttia valkeasta hiljaisuudesta.
VastaaPoistaEn uskalla edes ajatella, jos olisitte ajaneet moottoritiellä rakkaan kummityttöni kanssa. Jokin varjelus teillä oli, suojelusenkeleitä varmaan.
Terveiset täältä joululeipomusten tuoksinasta iso-sikkolta
Elähän riehu sillä kipeellä kädellä liikaa.
VastaaPoistaOdota että tulee joulu ja nähdään pian:)