Lomia odotellessa

Ensimmäinen vuosi opiskelua takana. kaikki kurssit ja harjoittelut suoritettu tähän asti. Huh, nyt enää reilu viikko töitä ja sitten lomalle. Hyvin ansaitulle sellaiselle. Meitä lähtee juhannuksena isompi porukka Espanjan rannikolle, samalla juhlistetaan miehen isä 75-vuotis päiviä. Aika menee nopeasti. tytär lähtee syksyllä jo yläasteelle. Tuntuu, että se oli vasta äsken, kun reipas koululainen lähti ensimmäiselle luokalle.

Sairaus/terveys rintamalla ei uutta. Leikattu rinta on kova ja välillä hankaloittaa elämää. Kiristää ja kuroutuu koko ajan kasaan. Ehkä se joku päivä joutuu vielä kirurgin käsittelyyn, mutta ei vielä. Kädessä on välillä ilmennyt hermosärkyä, onneksi ei ole turvonnut. Taas tänä keväänä oli kovasti puhetta rivitaloon siirtymisestä, mutta kesän tulle ei henno lähteä, kun on omaa pihaa ja tilaa. Ja ihana kun tytär on niin reipas ja käsivoimiltaan paljon minua vahvempi. Hä on nyt "kesätöinään" leikannut nurmikkoa ja tehnyt muutenkin paljon kotitöitä. Ei ne voimat eikä entinen kunto ihan koskaan palautunut ja ikääkin tulee koko ajan lisää.

Kaikille hyvää ja rentouttavaa kesää!

Terkkuja!

Pistän pitkästä aikaa vähän päivitystä tulemaan. Olen nyt lomaviikolla, oltiin perheen kanssa Wienissä kolme yötä. Kaupunki oli kaunis ja ihmiset ystävällisisä. Käytiin yhdessä baletti/tanssi/musiikki esityksessä. Oli hieno, metrolla suhattiin ristiin rastiin. Kiirettä ja tekemistä on piisannut. Nyt olen ollut oikeastaan vain töissä, koulussa tai lukemassa ja tehtäviä tekemässä. Paljon saa tehdä yhdenkin opintopisteen eteen. Tentit ja tehtävät ovat menneet ihan hyvin ja oma opiskelu tyyli alkaa löytyä. Jäänkin tässä kuun lopulla kahdeksi kuukaudeski opintovapaalle. Silloin on myös sisätautien harjoittelu. Ensi syksy alkaa vauhdikkaasti silloin on kymmenen viikkoa harjoittelua putkeen. Leikkuri ja kirra, mielenkiintoistta.
Meillä on ollut vähän taas mielessä talon myynti ja ehkä rivitaloon muutto. Yhtä käytiin jo kasomassa, mutta mietitään nyt vielä. Turhauttaa asua ja pitää yllä isoa taloa kolmen takia, eikä olisi niin isoa pihaakaan hoidettavana. Mutta voihan se olla, että kevään tultua taas mieli muuttuu.
Olin tässä taannoin leikkaavaan lääkärin luona. Taitaa mennä rinta uusiin puihin, ei vain kosmeettisista syistä. Silikoni on alkanut koteloitua ja koko rinta kuristuu sen ympärille. Siksi se on välillä aika kipeä ja kova. Paljon oli leikkausvaihtoehtoja. Olenkin seurannut Tilun leikkasukertomusta mielnkiinnolla, miten pitkään toipuminen vie. Ajankohta ei vain ole nyt sopiva koulua ajatellen. Vielä ei ole ihan pakko, mutta tilanne saattaa huononut nopeastikin. Rasitus ja kylmä ei tee sille hyvää. No ne on pikkuvikoja (sanoisi minun tytär) siihen nähden jos muuten saa olla terveenä. Tosin tympäisee kolmatta kertaa samaa rintaa leikkauttaa, luulisi jo hyvä siitä tulevan :DD.
Talvi on hurahtanut nopeasti, kohta on tytärkin siirtymässä yläasteelle.

Terkkuja kaikille ja hyvää kevättä. Hei, onko kukaan kuullut petestä mitään?

Taas toivotus hyvän Joulun!

Nyt on vihdoin sellainen hetki, että voi istahtaa koneelle ja postata vähän kuulunisisa. Samalla voi lähettää kaikille oikein ihanaa Joulun aikaa. Vuosi sitten oli vähän erillaiset tunnelmat. Sytostaatit juuri loppuneet ja Femar-lääkitys aloitettu. Olo väsynyt ja epätietoinen, miten tästä eteenpäin mennään. Jaksaako, toipuuko voimat? Mitenkä henkisesti jaksaa sen jännityksen, kun joutuu taas pelkäämään miten pysyy terveenä, ettei mtään löydöksiä kontrolleissa löydy. Onneksi on saanut olla terveenä, eikä mitään takapakkeja ole tullut.

Viimeviikolla oli viimeiset lähipäivät tämän vuoden puolella. Tenttejä oli välillä kaksikin päivässä. Lukea piti, ihan pää oli sekaisin anatomian, lääkehoidon, tautiopin, hoitoytön ym. pänttäämisessä. Onneksi kaikki oli mennyt kunnialla läpi. Nyt saa vähän aikaa huokaista, mutta ei lomailla kun töitä on tehtävä. Ensi keväälle olen suunnitellut opintovapaata enemmän, että aikaa jää muuhunkin. Matkoitakin ollaan haaveksittu, mutta saa nyt nähdä. Suunnittelu ei onneksi maksa mitään.

Joulu on ihan kohta. Pitkästä aikaa minulla on joulumieltä. On ollut mukava suunnitella mitä laitetaan (yleensä ne samat mitä muulloinkin). Eipä olle ollut stressiä mistään. Lahjoja on ostettu vähemmän, kaikilla on ilmankin jo kaikkea. Paljon saa valmiina kaupasta ja myyjäisistä. Onneksi en kuulu siihen kastiin, että kaikki pitäisi tehdä itse. Viimevuoteen verrattuna lunta on vaan niin vähän, eikä tuo pakkanenkaan ole vaivannut. Kunnon talvea kaipaa, lumen narskumista kengän alla.


Taivaalle
syttyvät tähdet,
kun kuusenhakuun
lähdet.
Metsän suojassa
hiipien
kuulet kahinan
enkelinsiipien. 

onnellinen oon

Kävi taas kutsu pääkallopaikalle. Otettiin mammografia. Ultrattiin rinnat ja kainalot tarkkaan. Pelotti taas pitkästä aikaa ihan valtavasti. Hoitaja sanoi, että minulla on todella tarkka kontrolli. Niinpä paineltiin rinnat, leikattua silikonorintaa ei kovin voitu painaa, koska on  niin kova. Nauratti, että se varmaan räjähtää. Ultralla lääkäti vielä katsoi ja samalla totesi, ettei mitään hälyttävää näy. Helpotus oli valtava. Vasta kotiin päin ajellessani tajusin miten isosta asiasta taas oli kyse. Elämässä on ollut niin paljon muuta ajateltavaa, ettei enää eletty sairaus ole tullut mieleen. Nyt olen saanut taas jatkoaikaa seuraavaan kontrolliin, joka lienee taas noin vuoden päästä. Vielä on lääkärin vastaanotto kirranpolilla. Plastiikkakirurgi vielä varmaan suostuttelee korjausleikkaukseen. Oman päätöksen olen tehnyt, ainakin tällä erää, että leikkaukset on tehty minun osalta. Ehkä joskus myöhemmin, mutta nyt ei ole aikaa eikä halua siihen ruljanssiin ryhtyä.

Aika on mennyt tosi nopeasti. Elämää on rytmittänyt työ ja opiskelu. Aikaa on jäänyt muuhunkin elämään, niin tiukalle en ole aikataulua laittanut. Elämä tuntuu mukavalta, vaikka lukea pitää välillä hullun lailla. Mutta itsepähän tähän olen halunnut, ei voi ketään muuta siitä syyttää. Olen oikeastaan aika etuoikeutetussa asemassa, kun voin tehdä mitä haluan. Olen onnellinen siitä, että minulla on ollut rohkeutta tehdä sitä mitä olen  pitkään haaveillut.

Syysterveisiä!

Vihdoin ajattelin vähän laittaa kuulumisia ylös. Koko kouluviikko takana, kaksi seuraavaatyöviikkoa. Tentteihin lukua ja tehtävien tekoa. Onneksi nyt vapaa viikonloppu edessä. Enkä aio kouluasiaoita ajatella. Ihan mukavasti on nyt mennyt, johonkin rytmiin alkaa ehkä päästä, eikä niin paljon ahdistakkaan enää. Tytärkin täytti viimekuun lopulla 12-vuotta. Iso tyttöhän hänestä on tullut. Kyllä aika menee nopeasti.

Sitten siitä Rooman matkasta. Lämmintä oli koko ajan, ihan hellettä. Illallakaan ei tarvinnut pitkähihaisia vaatteita. Paljon oli nähtävää ja kerettiinkin aika paljon. Ihmisiä oli joka paikassa valtavasti ja kaikilla kamerat kaulassa.

Tässä Äiti ja tytär (valkea lierihattu) istumassa Espnajalaisilla portailla.

Fontana Trevi oli kaikkien turistien nähtävyys, oli soellä niin paljon porukkaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, tässä Pantheonissa.

Vatikaani ja Pietarinkirkko olivat ehkä paras nähtävyys. Oltiin onneksi tilattu liput Vatikaani museoon etukäteen, vältyttiin turhalta jonottamiselta.

Lämmintä riitti sinä päivänä kun oltiin Coloseumin alueella.

Paljon oli nähtävää ja kierreltävää. Hintataso oli aika kallista, mutta muuten kaikki sujui hyin. Ruoka oli hyvää. Nyt taitaa reissut vähäksi aikaa olla reissattu. Onhan noita tämän vuoden puolella tullutkin tehtyä.  Toivottavasti olette kaikki voineet hyvin. Muistin vasta, että minullahan on tässä kuussa mammo ja utra. Eipä ole juuri tullut mietittyä mitä mahdollisesti sillä rintamalla tulee. No, asioillehan ei etukäteen mitään voi. Täytyy vain toivoa, että kaikki on kunnossa. Hyvää syksyä. Täällä jo lehdet ovat osittain tippuneet. Nyt on ihan hirveä tuuli ja välillä sataa. Kastuin koiran kanssa lenkillä ihan kunnolla, mutta eipä tuo haitannut.

Opiskelun lomassa

Joutui kohtaamaan melkoisen kulttuurisokni, kun opiskelut alkoivat. Käytänteet olivat muuttuneet niin paljon. Tärkein kaveri tällähetkellä on tämä teitokone. Siellä on kurssit sun muut. Informaatiota on tullut niin paljon, että heikkohermoista jo hirvittää. Kovat on vaatimukset ja paljon on tehtävä töitä opiskelun eteen. Kursseja pyörii jo kovasti ja tenttipäivä alkaa ilmestyä kalenteriin.

Olin suunnitellut liian tiiviin aikataulun, on ollut enimmäkseen vain koulua ja töitä. Viimeviikon lopussa tuumasin, että tämä loppuu tähän. Päivät on olleet välillä  kymmentuntisia. Kyllä tämä harjoittelua ja aennetta vaatii. Pelkästään töissä käynti on helppoa tähän nähden, kun pitäsi jaksaa kotona joskus muutakin.No, itsehän tähän olen halunnut.

Meitä on iso  ryhmä, ikähaitarilla 25-50, eli hyvin sulaudun joukkoon. Opiskeluporukka ja opettajat ovat mukavia. Koulupäivinä ruokalassa saa 1.60 eurolla hyvän lämpimän aterian. Ihmeellistä!
Onneksi on nyt tiedossa lomaa, eikä iham mitä tahansa lomaa. Perjantai aamuna meidän poppoo lähtee pariksi päiväksi Roomaan. Mies joskus talvella sai halvat lennot, eikä niitä voinut enää perua. Ei ihan paras ajankohta nyt, mutta onneksi ei mene siinä lähiopiskelupäiviä. Lomaakin oli jemmassa vielä, kun viime kesänä jäi sairasloman alle.

Matkasta yritän kuvien kera postata. ajatus auringosta tuntuu hyvältä, kun on jo niin syksyistä.
Mukavaa syyskuun jatkoja kaikille.

Jännittää!

Uskomatonta miten aika voi mennä nopeasti. Noin vuosi sitten alkoivat ensimmäiset hoidot. Taisin olla näihin aikoihin eristyksessä ensimmäisen Taxoteren ja Herceptinin jälkeen. Voi niitä aikoja! Sanotaan, että aika kuultaa muistot, mutta ei taida näitä muisoja kuultaa kirkkaammaksi. Oli ne niin epämiellyttäviä kokemuksia. Mitä niistä opin? Ainakin sen, että terveys ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä arvosta eenkuin sitä oikein koetellaan. Nyt nautin energiasta jota minulla on nykyään ollut. Kunhan muistaa nukkua tarpeeksi ja olla stressaamatta liikaa. Jälkimmäistä on aina vaikea muistaa, sen verran ainkin nyt on uutta tulossa.

Olen opetellut eri tietokeone juttuja (onneksi olen saanut ihan lähiopetusta), kerrannut englantia, lääkelaskuja, yrittänyt aloittaa anatomian ja fysiologian kirjan lukemista. Tsempata itseäni jaksamaan, ottamaan rennosti asioita. Jännittää opiskelun aloitus. Onneksi siellä on varmasti muillakin joilla on pitkä aika, kun viimeksi ovat olleet koulunpenkillä.

Vaikka nyt tuntuu olevan aikamoinen flow-tila päällä ja asat tuntuvat sujuvan hyvin, välillä iskee takaraivoon pelko. Entä jos vielä tulee jotain tällä sairausrintmalla, entä jos taas kaikki suunnitelmat menvät uusiksi. Kaikki paha palaa takaisin. Onneksi näitä ajatuksia tulee harvoin, mutta onhan se välillä mielessä. Se pelottava sana. Syöpä.