Moni on kuullut sanottavan, että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa kun jaksaa kantaa. Enkä minä tätä taakkaa olisi nyt jaksanutkaan kantaa. En voi vieläkään uskoa, että puhelinsoitto voi muuttaa taas koko elämän toiseen suuntaan.
Viimeiset yöt ovat menneet horteessa, aamuyöt valvoessa. Ahdistus silloin on ollut jo vuoren kokoinen. Välillä olen jo epäillyt minulla olevan sydänoireita. Olo on ollut niin raskas, kaikainpuolinen sietämätön olo. Mainittakoon tässä nyt, että viime maanantiana lääkäri soitti varmana tietona ohutneulanäytteen tulokset, jotka viittasivat syöpään. keskiviikkona sitten rintahoitaja käski paksuneulanäytteeseen ja ultraan. Sanoi ettei ne näytteen olleet riittävät. Ainahan sitä lääkäriä uskoo ja pahinta vaihtoehtoa.
Odotin kauhunsekaisin tuntein tänään soittoa. Puhelin soi ja iloinen anne-hoitaja sanoo uutisten olevan hyviä. Näytteissä EI ole syöpään viittaavaa. Polvet pettivät alata ja purskahdin itkuun. Piti monta kertaa varmistaa, että olin ymmärtänyt oikein. Syöpä ei siis ollut uusinut, minä saan taas elämäni takasin. Epäilivät sen olevan arpikudosta. Seuraillaan ja kohta on aika leikaavalle lääkärille vielä kuvien kera. Siitä toivuttuani ihmettelin syöpälääkärin tulkintaa ja soittoa niin varmana tietona. Lääkärikäynnistä on melkein kolme viikkoa aikaa. Se aika on ollut yhtä helvettiä.
Olen iloinnut hyvistä tiedoista. On itketty ja naurettu puhelimessa. Siskon kanssa on moneen kertaan jo kerrattu asiaa. Hänelle piti asia toistaa monta kertaa ennekuin se meni perille. Asia on aiheuttanut minulle läheisille aivan kohtuuttomasti huolta ja pelkoa. Pitäisi tutkia asiat kunnolla eenkuin niistä tehdään varmoja tulkintoja. Oli miten oli täällä Savossa on yksi keski-ikäinen nainen, joka on Onnellinen. Lainaan Kitsua; syöpä ei ole lahja ELÄMÄ on.
Onneksi olkoon hyvistä uutisista! Oikein jännityksellä olen minäkin lukenut sinun blogisi viime vaiheita ja tiedän itsekin, miltä tuntuu, kun uutiset ovat ensin huonoja, mutta sitten kuitenkin hyviä, En tiedä, oletko lukenut blogiani, joka löytyy nimelläni. Sieltä saat tietää lisää, jos olet kiinnostunut. Mutta vielä kerran: tänään on sinun päiväsi. Iloitse ja nauti elämästä! Leena
VastaaPoistaBlogini löytyy googlaamalla Leena Ruotonen
VastaaPoistaTodella hyviä uutisia:)) Terv.Hannele
VastaaPoistaHuh mikä helpotus, siellä ja täällä. Onnittelut, ja olet taatusti hyvän ja iloisen mielesi ansainnut. Ehkäpä nyt ei tarvitse edes leikata sitä 2 millistä ja lieneekö noin pientä näytteiden oton jälkeen olemassakaan.
VastaaPoistaOn niin mukava lukea hyviä uutisia ja nauttia mukana. Voi hyvin!
Voi miten MAHTAVAA!!!! Aivan huippu uutinen. ISO halaus Olga.
VastaaPoista-Hahtis-
Aatasu myös täältä, hienoja uutisia olet saanut. Kovin hätäisen diagnoosin lääkäri teki sinulle.
VastaaPoistaViestisi piristi kummasti omaakin olotilaa, joka on vähän alamaissa eilien hoidon jäljiltä.
Aurinko paistaa nyt sinulle ! t.pete
kerrassaan upeat uutiset. Tunnemyrsky varmasti järkky...jotenkin käsittämätöntä että lääkäri pystyi niin varmaksi sanomaan jotain niistä ekoista otoksista...hirvee aika ollut, mutta onneksi kääntyi parhain päin.
VastaaPoistaIhania uutisia, valtava helpotus - mitä se sitten onkaan sinulle ja läheisillesi. Olen niin iloinen puolestasi. Ja tässä omia tuloksia jännätessä se tuntuu itsellekin pisteeltä sinne toivon puolelle.
VastaaPoistaAivan mahtavia uutisia, kerrankin näin päin! t. uusi lukijasi
VastaaPoistaVoi miten ihania uutisia! Minäkin olen blogiasi seuraillut nyt tiiviisti ja odottanut tuloksia.
VastaaPoistaIloa ja valoa päiviisi, olet ajatuksissani usein! :)
"Niin kuin joskus meistä jokainen niitä mustia murheita kohtaa, vasta sitten täysin aitona meidän sielumme voi hohtaa."
Kiitos, kiitos, olo on vähän sekava, ihan kuin olisi voittanut palkinnon tai kilpailun. Tai oikeastaan onkin. Yritän rauhoitella itseäni nukkumaan, vaan fiilistelen vielä näitä uutisia.
VastaaPoistaLääkäri teki ihmeen hätäisiä johtopäätöksiä, kun taas röntgenlääkäri ja rintahoitaja olivat ihan ihmeissään ennakkodiagnooseista.
Onneksi en kerennyt perua sitä sopeutumiskurssia, sehän ei olisi tarkoitettu akuutissa tilanteessa olevalle ihmiselle.
Nyt voisi viikonloppuna vaikka skoolata lasin kuohuvaa!
Otappa kuohuvaa, skål!
VastaaPoista<3
VastaaPoistaVoi kuinka olen onnellinen puolestasi!
Ihania uutisia!! Mahtavaa!!! Otahan sitä kuohuvaa, nyt on kyllä sen paikka. Aurinko paistaa tosiaan nyt sulle :)
VastaaPoistaSKÅL Olga - hieno homma ja peukku ylös ja hymy täältä Turusta ; )
VastaaPoistaAivan mahtava paluu "helvetistä" ELÄMÄÄN ! Nauti - nauti - nauti !
Toivon, ettet enää joudu tapaamaan lääkäriä, joka puhuu ohi suunsa.
AURINKOA JA KUPLIVAA -terveisin
pirtsikka
Ihania uutisia!! Halaukset:)
VastaaPoista-Helena-
Kiitos ihanista toivotuksista!
VastaaPoistaTänään olo oli pitkästä aikaa iloinen ja ihan kupliva sisältäpäin.
On ollut aiavan uskomattoman ihana jakaa tätä ilouutista ihmisten kanssa. Omaistan, täällä blogissa ja tänään töissä. Sain monta niin aitoa ja sponttaania halausta, että tunsin olevani aivan erityinen. Olen niin kiitollinen miten moni on kannatellut minua, toivonut parasta ja uskonut minun selviämiseen.
Aivan mahtavaa, onnea! Täälläkin olen jännittänyt puolestasi. Olipas kurjaa lääkäriltä tuo hätiköinti. :-( Yleensä tuppaavat olemaan turhankin varovaisia. Iloitsehan nyt kunnolla tuosta. :-)
VastaaPoistaToisaalta on kyllä itselläkin kurja kokemus vuodenvaihteesta. Keuhkolääkäri tuli kertomaan tuloksia irtosolunäytteestä ja totesi vain, että "luokka 4, vahva epäily". Kysyin, että mitä se tarkoittaa niin totesi vaan uudestaan, että "se tarkoittaa että luokka 4, vahva epäily" ja käveli pois. Jouduin sitten hoitajalta kyselemään tarkennusta, että mitä tuo käytännössä tarkoittaa kun ei sanonut mulle oikeastaan mitään. Onneksi vaihtui lääkäri tuon jälkeen... Tuppaa lääkärit välillä unohtamaan, että potilaatkin on ihmisiä joilla etenkin tuollaisessa tilanteessa on tunteet pinnassa.
Niinpä, vaikka meitä potilaita on pilvin pimein ja lääkärille rutiinia nämä löydökset, pitäisi muistaa että takana on aina yhden ihmisen tragedia. Toivoisi vähän enemmän empatiakykyä. Onneksi kaikki ei ole samanlasia, ihaniakin löytyy.
VastaaPoistaToivottavasti olet voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Voimia sinulle ,kunten kaikille muillekin!
Voi kun olen onnellinen kanssasi näistä hyvistä uutisista. Kyllä se olisikin ollut kohtuutonta sinulle jos tuo ensimmäinen diagnoosi olisi ollut totta.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua teille!
Hienoja uutisia! Kolme viikkoa on kyllä ollut pitkä aika, voin kuvitella.
VastaaPoistaNostan maljan uutisillesi! (täällä kun loma alkoi ja juhlistan sitä oivan skumpalla -aitoa kun ei nyt ole saatavilla:)
Ihana, että lopputulos oli kuitenkin hyvä! Olen itsekin Kuopion alueelta, ja melkein arvaan, mikä lääkäri oli kyseessä. Itse koin tämän lääkärin vastaanotolla olevani jotenkin toisarvoinen! Me syövän sairastaneet olemme kuitenkin erittäin herkkiä, ja reagoimme voimakkaasti. Siksikin hoitohenkilökunnan tulisi olla empaattisia ja työnsä tasalla. Siksikin kehoitan, että annat KYSille voimakkaan palautteen. Niin tein minäkin. Vaikka vuosi ns. tervettä elämää takana, niin koskaan et voi olla enää varma. Vaikka positiivisiin asioihin keskityn, ja etenkin osaan enemmän nyt nauttia tästä päivästä ja rakkaista ympärilläni. Kunpa kaikki tajuaisivat, että elämä ei tosiaan kestä ikuisesti!!! Muuten, kiva olisi Sinut joskus tavata, vaikka meillä ikäeroa kymmenen vuotta.
VastaaPoistaOikein aurinkoista ja täyttä kevättä!!!
Kiitos Tilu ja Tiina, eilen meihen kanssa lasit skoolattiin, tehtiin hyvää ruokaa ja juotiin vähän punaviiniä. Suuriin juhlintoihin ei ollut tarvetta, uni alkoi painaa molempia ja ajoissa jo nukkumassa. Sen verran rankka oli viikko, mutta nyt ei hätiä mitiä.
VastaaPoistaAnitta, samoja tuntemuksia on ollut minullakin tämän lääkärin vastaan otolla, kyllä oltan asian puheeksi ja siitä jo rintahoitajallekin mainitsin. Taitaa olla lääkärillä niin paljon omia ongelmia, jotka vaikuttavat liikaa potilastyöhön. Tai sitten on vain sellainen luonne, ettei osaa muuta.
Voi, olisi tosiaankin kiva aina tavata kohtalosisaria. Yritetään järjestää treffit jotenkin, ikäerolla ei merkistystä, ihminen on tärkein.
Hei Olga,
VastaaPoistaOlen muutaman kuukauden seuraillut kirjoituksiasi. VOi miten ihania uutisia! Kyyneleet valuivat, jälleen kerran, mutta nyt onnesta ; )
Kiitos sinä uusi lukija, onneksi nyt voi jo kyyneleet silmissä nauraa ja iloita :D
VastaaPoista