perjantai 20. elokuuta 2010

Viinimarjamehua ja Ultra Brata

Eilen sitten puskat kerätty, mehut pulloon asti saatu. Mies kovasti touhusi mukana, vaikka ei varmaan mielipuuhaa olekkaan. Illalla en enää jaksanut ulos lähteä, sydän pammpaili siihen malliin. Olo oli muutenkin taas sellainen ettei unta varmaan tule, raajat turvoksissa vähän. Tytär olikin koko illan kotona ja lähti sitten iskän kanssa Pipsaa lenkittämään. Joku lasta harmittaa, oli purnannut pyöräilykypärän käytöstä, muiden ei tarvitse kuulumma pitää. Iskä sanoi, että olet meille liian rakas, joten meidän on suojeltava sinua. Muutenkin säälittää, kun koko viikon on ollut niin kovaa nuhaa ja yskää. Yöt menee lapsella köhiessä. Tilaan ensi viikolle erikoislääkärin oli oskus puhetta, että pitäisi poistaa nielurisat, ovat niin suuret. Kitarisat meni neljävuotiaana korvien putkitusten yhteydessä Silloin alkaa taas kerran minun päässä soida Ultra Braan mahtava kappale:
"Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
ei ole sellasita pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi"
Niin se on vanhemmissa on leijonan voimat, kun lapsesta on kyse.

Aikaisemmin iltapäivällä, kun vielä marjapuskissa kyykin kuului tuttu ääni.Siellähän on jäätelö auto.
" Kotona kuulen, kun laulaa jäätelöauto" ja eole taaskaan riemulla rajoja, kun Pipsa alkaa ulvomaan soittoääntä. Se on niin alkukantaista ja kaihoisaa ääntä. Eipä siinä auttanut kun kärppänä käydä vähän rahaa ja juosta jäätelöautolle, Pipsa tietysi kiireisenä kintereillä. Jäätlöauton tyttö nauraa meille. Mies puhuikin juuri kahvista. Sitten me terasilla juodaan jäätelökahvit.

Viikonlopulle olisi suunnitelmissa kivaa, mennään miehen veljen luo Joensuuhun. Siellä odottaa meitä aina niin lämmin vastaan otto. Miehen veli on ollut minulle aina kuin pikkuveli, hänen vaimonsa ihanan empaattinen. Meillä riittää taas "terapioitavaa" koko ajaksi. Jaksaa vielä vapaa-ajalla auttaa tosisia, vaikka tekee sitä työssäänkin. Siinä on kyllä ihminen oikealla alalla. Meillä on niin onnekkaasti käynyt, että molempien veljestan perheisiin tyttäret syntyivät samana vuonna. Tytöt ovat hyvin läheisiä, tavallaan kuin siskoksia. Heillä onnekkailla vielä 3,5 vuotias tomera miehen alku. Siellä voi olla oma itsensä, mennä välillä pitkäkseen jos ei jaksa koko ajan seurustella. Vaikka mies sanoi, ettei ole pakko lähteä jos on huonommassa kunnossa, piristäähän se mieltä kummasti.

2 kommenttia:

  1. Mukavalta kuulostaa Joensuun matka ; ) Kiva, että on olemassa läheisiä immeisiä ! Mukavaa viikonloppua !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  2. Mukavaa viikonloppua!
    Meillä syötetään mustaviinimarja linnuille tänäkin vuonna. Ehkä ensi vuonna on jaksaa taas poimia.

    VastaaPoista