sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Viikonloppu meni

Loppujen lopuksi viikonloppu meni yllättävän hyvin. Joinain hetkinä pystyin unohtamaan pahat asiat. Suurimmaksi osaksi tietysti päässä vain pyörii ensi viikko ja milloin tulokset tulevat. Miltähän tuntuisi elää ilman pelkoa, jos elämä olisi kevyttä. Sain jo elää niin monta vuotta siinä uskossa että tämä sairaus on minun osalta ohi. Se varmuus tuskin enää palaa.

Yritän silti löytää joka päivä onnen ja ilon tunteita. Katkeruutta en halua mielessäni lietsoa. Mitä se hyödyttäisi, veisi vaan viimeisetkin voimat. Ja kenelle tai mille sitä olisi katkera; elämälle, jumalille, toisille terveille ihmiseille?  Sanotaan, että kaikella on joku tarkoitus. Mikä on tämän tarkoitus tai opetus. Onko se sitä, että nöyrtyisi tai ymmärtäisi jotain paremmin? Vai onko kaikki vain pelkkää sattumaa, tai kenties kohtalo? On niin paljon kysymyksiä, mutta ei mihinkään vastausta.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Taas odotetaan

Niinhän siinä kävi, että täyttä varmuutta näytteestä ei saatu. Huomenna kuviin ja ultrassa uusi kunnollinen paksuneulanäyte. Taas sitten odotellaan vastauksia. Aika tuntuu pitkältä, yöt vielä pitemmiltä. Aamuyön tunnit  hyvinkin pimeiltä. Ahdistus tahtoo vallata mielen, vaikka toivoa haluaisi pitää yllä. Mitään ei oikein osaa tehdä, vaikka olisi nyt loma ja aikaa touhuta kaikenlaista.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Veri on vettä sakeampaa

Viikonloppu vilahti nopeasti ja erittäin mukavasti. Ei murehdittu tulevia ei kaiveltu menneitä. Pidettiin vaan hauskaa ihan siinä hetkessä. Lauantaina meitä olikin koko porukka koolla (siskon toinen poika oli sählypelissä Lappeenrannassa) . Alkupalojen jälkeen käytiinkin ravintolassa syömässä ja iltaa jatkettiin juustojen merkeissä. Illan kruunasi hyvin onnistunut tiramisu. Viinit myötäili Italian makuja. Kaikki olivat iloisella mielellä, pelattiin, pidettiin tietovisaa (josta oli palkintona kaikille ruoka paikallisessa ruokaravintolassa), laulettiin.

Siskon miehellä oli onneksi kamera mukana, että saatiin ikuistettua tämä iloinen porukka ja sain vielä kaikilta luvan tämän julkaisemiseen.

Hyvää viikon alkua kaikille! Minulla on lomaviikko ja ajattelin ottaa levon ja ulkoilun kannalta (jos ei ole kauhea pakkanen)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää Ystävänpäivää!

Laitan tähän kuvan rakkaistani. Samalla toivottelen kaikille mukavaa päivää niin ystävyyden merkeissä kuin muutenkin. Vaikka välillä mielessä vilahtaa pelko, suurimmaksi osaksi ihan normaalisti mennään eteenpäin. Hauskaa meillä tytöillä ainakin on, kuten kuvasta näkyy :)

perjantai 11. helmikuuta 2011

Peloista pahin

Tämän päivän piti olla ihan tavallinen perjantai. Kuulas pakkasaamu, joka päivällä kääntyi auringon paisteeksi. Olin jo seitsemän jäkeen menossa Kysille kontrolliin. Ajaessa mietin mistä juttelisin. Aulassa meitä ei ollut montaakaan odottamassa, tavallisesti aina on niin täyttä. Olin pettynyt kun minulla olikin aika mieslääkärille. Olin siinä uskossa, että minut ottaa vastaan mukava tiina-lääkäri, kuka hoiti minua sytopuolella. Ei sillä, että minulla olisi mitään mieslääkäreitä vastaan, vaan kokoemukset ko lääkäristä vuosien takaa evät olleet kovin mairittelevia.

Vastaanotto alkoi tyypilliseen tapaan muminalla ja papereiden selaamisella, tieokoneruudun tuijotuksella. Oli puhetta Femar-lääkkeestä, sivuvaikutuksista, jotka ovat juuri nivel-ja luustkipuja. Sitten kuunneltiin keuhkot ja tutkittiin rinnat ja kainalot. Sitten lääkäri havahtui ja kääntyi kunnolla minuun. Mikä tämä on, onko tämä nappula keskellä kainaloa ollut kauan. Kyllä siihen oli minunkin käsi eksynyt tammikuun aikana, vaan ajattelin asiasta mainita kun oli tämä kontollikin heti tulossa. Se on kova ja siitähän täytyy ottaa näyte, eikö niin. Lääkäri yritti jotenkin kai keventää...
Mitä hel....ä, ei tämä voi olla totta. Yhtä-äkkiä leijuin itseni ulkopuolelle ja seuraan tapahtumaa, jota ei pitänyt enää ikinä tulla. Lääkäri hyvin touhukkaana hälyttää hoitajan paikalle. Haalii tavarat vierelleen, puhdistaa monta kertaa kainalokuoppaa ja pitkällä piikillä pistää kerran jos toisenkin. Sattuu kovasti, hoitaja yrittää vieressä ketoa lääkärille, että potilasta sattuu kovasti. Näytteen riittävyydestä ei ole varmuutta. Minä saan sanottua, että eihän se nyt voi näin nopeasti uusia tai olla mitään vakavaa. Tämäpä lääkäri sanoo sen hyvinkin voivan olla uusinut. Saan puseron päälle ja polikortin käteen. Lääkäri ei edes katso , kun mumisee hoitajan antavan ajan. Istun taas vastaanottoaulassa, hoitaja antaa ajan , milloin lääkäri soittaa näytteen vastauksen tai mahdollisesti uusintanäytteen ottamisesta. Katsotaan sitten jatkot kun selviää. Minä kävelen parkkihalliin autoon ja laitan miehelle viestin.

Tällä hetkellä en oikein osaa ajatella mitään. Voihan se olla muutakin kun uusimaa, mutta minun tapauksessa todennäköisesti ei. Vastaukseen on aikaa liki kaksi viikkoa, ainakin polikortissa niin lukee. Nyt on vastassa päiviä vain siihen hetkeen, kun lääkäri soittaa. Entä jos, niin mitä sitten?

lauantai 5. helmikuuta 2011

alkoholista tulee hyvä olo ja asiat tuntuvat luistavan

Pellonpää vainaan kuolemattomat sanat Kaurisnmäen elokuvasta Arvottomat, kun kysyttiin miksi juo. Eilen tuli maistettua vuoden ensimmäiset viinilasit ja siiderit. Itse en otsaketta allakirjoita, minulle tuli parin lasin jälkeen vaan outo , typertynyt olo. Asiast eivät päässäni alkaneet luistaa sen paremmin, eikä se hyvä olokaan ole kuin hetken harhaa. Eli pariin lasiin jäi ja sitten jo sänky kutsui houkuttelevasti. Liekkö olisi tullut mitään otettuakaan, mutta mies oli perjantaina kotona  ja oli siivonnut, tehnyt lumityöt , käynyt kaupassa. Touhusi hyvää iltapalaa, oli ostanut hyvää italialaista punaviiniä.(oikeasti olen punaviinin ystävä). Pitihän sitä sitten vähän maistaa. Osaakohan olla tarpeeksi kiitollinen siitä, että onni on tässä miesasiassa asiassa ollut myönteinen.

Nyt äsken tein koevedoksen tiramisusta. Tämä jumalainen kekseistä, mascarpone juustosta ym tehty jälkiruoka on ihana. Harjoittelin sitä, että se onnistuu kahden viikon päästä, kun rakkaat sikkot perheineen tulee meille viikonloppua viettämään.Mies hoputtaa selän takan, että pitää joutua Kuopioon asioille, joten jatkan tätä vielä myöhemmin.

Ensi maanantain Kysin aika siirtyi perjantaille. Nyt taas vointi on ollut parempaa kaikin puolin. Nivel-ja luusto kivut vähemmällä, onkohan sillä osuutta, kun olen lisännyt Kalsiposin määrää. Olen yrittänyt opetella ottamaan rennommin ja onnistunutkin siinä. Henkinen olotila on taas parempi. On se ihme mitä vuoristorataa sitä päässä käy, eikä sille mitään voi. Kyllä se elämä menee eteenpäin taas pienin askelin.