perjantai 13. elokuuta 2010

perjantai mietteitä

Elämä on ollut keväästä asti yhtä vuoristorataa. Enpä olisi uskonut yli kahdeksan vuoden jälkeen rintasyövän uusimiseen. Ensimmäinen kera meni jotenkin sumussa, ei oikein osannut varautua leikkaukseen, hoitoihin, kaikkeen siihen muutokseen mitä hoito aika tuo tullessaan. Sitä yritti olla urhea ja ajatella, että kyllänän tämän kerran kestää ja sitten kaikki on ohi. Minun kohdallani ei kuitenkaan niin käynyt. tuntuu kun koko perusturvallisuus kaikkeen menee. Pahinta on kun kukaan ei voi taata täysin parantumista. Ilmeisesti minusta tietyt esiasteet ja Her-2 positiivisuus tekee sen, että se voi aktivoitua uudelleen pitkienkin jaksojen päästä.  Oli kuin filmiltä olisi katsonut, kun löysin patin rintakehältä. (Ensimmäisellä kerrallakinite löysin patin, kiitos pienten rintojen ja luisevan rintkehän). Ultrassa arvasin mitä on tulossa. Leikkaus kesäkuussa ei sujunut ongelmitta. Ennen niin hyvin muokkautunut rinta, tehty LD-kielekkeestä, muuttui eritasolla olevaksi silikoni implantin kovettamaksi möykyksi. Kyllähän se siitä muokkautuu aikaa myöten, eikä sen nyt niin tärkeää ole kunhan hengissä säilyy. Mutta kuitenkin, leikkauskia ja kipua ei ole mukava kestää. Kesä meni sairaslomalla ja loman jatkolla. Oli kivoja tapahtumia, siskon häät, matka Italiaan, juuri niihin toivuin leikkauksesta. Nyt tuli taas paluu todellisuuteen, kun siirryin syöpäpolin puolelle ja minulle kerrottiin hoidosita. Täytyy sanoa, että tipuin jonnekin alas, masennus iski, kun tiedän minkalaista kaikki on jatkossa. Sairaalassa ravaamista, verikokeiden kyttäämistä, huonoa oloa, hiusten lähtöä ym. Lääkäri kirjoitti koko loppuvuoden sauraslomaa, sanoi, että viimeksikin sinulla tuli infektioita ja vuorotyö on rankkaa hoitojen yhteydessä. Kaikki meni jotnekin niin äkkiä, etten saanut mietittyä, että olisin voinut yrittää aluksi olla osittain täissä. Päivät ovat kotona pitkät. Nyt on viimeiet vuorot töissä, haikealta tuntuu. Työkaverit ovat hengessä mukana, moni muistaa viimekerrankin. Perheelle ja lähipiirille tämä on myös raskasta. Eivät aina sitä näytä. Minä en enää jksa yrittää näytellä vahvaa, munulla on oikeus olla välillä heikkokin ja masentunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti