sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kohtaamisia

Viime maanantaina 12 toisilleen vierasta naista kohtasi toisensa ja sairautensa. Kurssin loputtua perjantaina kaikilla 12 oli nimet, tarinat, kohtalot, jotka koskettavat vielä pitkään. Aivan mahtavia naisia ympäri Suomea. Huonekaveriksi sain ihanan ihmisen, meillä riitti juttua huoneessa vielä yömyöhäänkin.

Ohjelmaan sisältyi kaksi syöpätauteihin erikoistuvaa lääkärin luentoa, psykologin, fysioterapeutin, ravitsemusterapeutin, sosiaalityöntekijän, pari-ja seksuaaliterapeutin luennot tai keskustelutilaisuudet paremminkin. Väliin parit allasjumpat, liikuntatuokiot, haastattelut, monet pienryhmäkeskustelut, aamiainen, lounas, päivällinen seisovasta pöydästä.  Päivät menivät nopeasti, illalla sai vielä nauttia paikan sauna-ja allasosastoista, paikan iltaviihdetarjonnasta (jos olisi jaksanut).  Kurssin vetäjät ja luennostijat olivat ammattitaitoisia ja mukavia.

Menin kurssille avoimin mielin, ilman suojauksia. Sain paljon eväitä kohdata erilaisia tunteita ja tunnistaa niitä. Kerrankin sai puhua ja purkaa tuntojaan ilman että tarvitsi ajatella toisten kestämistä. Ammatti-ihmisten tuella ja etenkin toistemme vertaistuella oli helppo puhua kipeimmätkin asiat. Oli itkua, mutta myös paljon naurua. Oli ihmeellistä miten aivan heti toisilleen tuntemattomat ihmiset avautuivat kipeimmistäkin tunnoistaan. Tarinat koskettivat, ne viipyvät mielessä vielä pitkään.

Varmasti jokainen sai kurssista apua käsitellä tätä sairautta. Monen kohdalta näki miten ihminen voi vapautua, kun saa purettua pahaa pois. Itse tuntuu, että olen tullut todellakin johonkin käännekohtaan, ikäänkuin rotkon reunalle. Sinne syvälle olen saanut heittää paljon pahaa ja pelottavaa. Saanut tilalle voimaa, henkistä jaksamista siirtyä rotkon reunalta turvallisemalle maaperälle. Perjantaina olo oli kevyt, samalla väsynyt. Oli niin paljon anatanut ja saanut. Lähtiessä tuntui ilo sieluun saakka, pitkästä aikaa näki vain värit, lämmön ja kirkkauden. Toki niitä suvantoviheita elämässä tulee, pelkoja sairauteen liittyen, epätoivon hetkiä. Turhaa katkeruutta ja itseni syyllistämistä en enää tunne. Jos välillä alkaa usko itseensä mennä, kaivan kortin johon jokainen kirjoitti jokaisesta jonkun positiivisen asian. Jos 11 muuta näkevät minut niin positiivisessa valossa ja yksi (minä) en. Silloin enemmistö voittakoon.

Näin lopuksi voin vain todeta, että jos vain jollain on mahdollisuus mennä tälläiselle kursille, kannataa mennä. Intensiivisellä käsittelyllä, vertaistuella saa itsellen paljon eväitä matkan varrelle. Eikä voi väheksyä notkuvia seisovia pöytiä. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli vähän liiankin riittävästi. Kotiin oli ihana palata, ikävä oli perhettä. Myös sitä ihan omaa yksinäistä aikaa, jota kaipaa etenkin noin tiiviin yhteiselon jälkeen. Mikäs oli kotiin palatessa, kun anoppi oli tyttären kanssa viikolla leiponut pullat ja karjalanpiirakat. Koti oli siisti, kaikilla hyvä mieli siitä, että Äiti on tullut kotiin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Mainiota maaliskuuta!

Eilen syöpäpolilta soitti se lääkäri, kuka oli tämän kainalopatin syöväksi todennut. Aloitti puhelun, että niistä tuloksista... sydän muljahti kurkkuun, oliko näytteissä taas uutta tulosta. Ei kuitenkaan, halusi vaan jutella jatkokontrolleista ja muutenkin. Kerroin oleeni ihan sokkitilassa hänen soittonsa jälkeen ja ihmettelin miten ohutneulanäytteestä voi heti noin varmaa sanoa. Lääkäri kertoi patin olleen niin tyypillinen uusima, kova ja sijainniltaankin. Ohutneula näytteessä papa 4, on yleensä poikkeuksetta syöpää.  Minulla vastaus oli 4, koska kainalo on sädehoidettu ja siinä on arpi. Lääkäri sanoi, että pakkohan ne tuollaiset epäilyttävät patit on huomioida, muuten voivat lähteä leviämään vaikka minne. Kyllähän minä sen ymmärsin, mutta kun sitä vaan niin paljon säikähtää. Kovasti kehoitti ottamaan heti yhteyttä jos tulee vastaavaa. Yritti minun puhetulvan väliin sanoa, että kyllä se elämä jatkuu, ei kannata tätä jäädä miettimään. Sanoin, että nythän se elämä vasta alkaakin kun tästä säikähdyksestä olen toipunut.

Oli ihan mukava, kun lääkäri vieä soitti, vaikka olin jo tulokset saanut viimeviikolla. Oli ihmeen ystävällinen ja jutteli pitkän tovin. Varmaan rintahoitaja oli laittanut viestiä menmään eteenpäin. Nyt siis loppukesällä kontrollit kirran puolella. sitä ennen kuvaukset, ultra. mahdollisesti jotain korjausta tai leikataan arven kohtaa. Vuosi siitä syöpäpolille. Sitä rataa viisi vuotta.

Minulta kysyttiin tuossa yhtenä päivänä, miten sitä voi elää jatkuvassa pelossa. Jäin miettimään, että en ainakaan nyt missään pelossa elä. Enkä halua koko episodia enää muistella. Toki silloin pelkäsin enmmän kuin koskaan ennen. Nyt olen mieleltäni eheämpi kun aikoihin. Elämässä on asioita mihin ei vain voi vaikuttaa, asioita tapahtuu. Katkeruutta en halua mielessäni kantaa. Yritän rakentaa elämää niin, että se on nyt, juuri tänä päivänä.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Mustaa valkoisella

23.2.2011 Rintameeting

46-vuotias nainen, jolle v. 2001 oikean rinnan laajan osa poisto, LD-rekonstrktio duktaalisen T1N1-asteisen rintasyövän vuoksi, johon littynyt DCIS. Ollut gradus 2-tauti, reseptori positiivinen, HER2 positiivinen , saanut FINHER-tutkimuksen mukasiet hoidot+ sädehoidon. 
v.2010 oikean rinnan mediaaliosiin residiivi, joka vuoksi rinta pistettu, rekonstruoitu proteesilla, kieleke jätetty vielä paikoileen.

Nyt kainalosta löytynyt patti, joka vuoksi onkologian poliklinikalla otettu muutoksesta ohutneulanäyte. On PAPA luokka 4.

päädytään vielä tekemään ultratutkimus ja ottamaan paksuneulanäytteet em. muutoksesta, joka jälkeen arvoidaan potilas rintameetingissä

02.03.2011 Rintameeting

Katso yllä oleva teksti. Ultraääniohjatusti otettu paksuneulanäytteet kyseisestä pienestä 4,6 mm kokoisesta pesäkkeestä. Muutos hävinnyt biopsioiden yhteydessä, koilattu paikka. Patologin mukaan muutos edustaa lähinnä arpea, ei herätä maligniepäilyä. Tilanteesta vielä kliininen arvio, mikäli jostain syystä muutos edelleen palpoituu, voi sen halutessa poistaa. Sinänsä ultraääni- ja biopsialöydökset eivät sitä edellytä. Tilanteen kontrollia ehdotetaan ultraäänellä noin puolen vuoden kuluttua, jonka voi yhdistää potilaalle suunniteltuun rintarekonstruktion jälkeiseen kontrolliin. Rintarekonstruktiokontrollia voi lykätä hieman kesäkuuta syksymmälle, jolloin tämä muutoksin tulee varmistettua.

Eilen tuli jo postissa Kysiltä kirje. Vaikka asiat oli puhelimessa kerrottu, on ihana lukea se paperista. Että se on totta, saan elää ainakin nyt ilman pelkoa. Nyt on aikoihin niin voimakas tunne, että olen todella elossa, elämä tuntuu hyvältä.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Pelastus!

Moni on kuullut sanottavan, että ihmiselle ei anneta enempää taakkaa kun jaksaa kantaa. Enkä minä tätä taakkaa olisi nyt jaksanutkaan kantaa. En voi vieläkään uskoa, että puhelinsoitto voi muuttaa taas koko elämän toiseen suuntaan.

Viimeiset yöt ovat menneet horteessa, aamuyöt valvoessa. Ahdistus silloin on ollut jo vuoren kokoinen. Välillä olen jo epäillyt minulla olevan sydänoireita. Olo on ollut niin raskas, kaikainpuolinen sietämätön olo. Mainittakoon tässä nyt, että viime maanantiana lääkäri soitti varmana tietona ohutneulanäytteen tulokset, jotka viittasivat syöpään. keskiviikkona sitten rintahoitaja käski paksuneulanäytteeseen ja ultraan. Sanoi ettei ne näytteen olleet riittävät. Ainahan sitä lääkäriä uskoo ja pahinta vaihtoehtoa.

Odotin kauhunsekaisin tuntein tänään soittoa. Puhelin soi ja iloinen anne-hoitaja sanoo uutisten olevan hyviä. Näytteissä EI ole syöpään viittaavaa. Polvet pettivät alata ja purskahdin itkuun. Piti monta kertaa varmistaa, että olin ymmärtänyt oikein. Syöpä ei siis ollut uusinut, minä saan taas elämäni takasin. Epäilivät sen olevan arpikudosta. Seuraillaan ja kohta on aika leikaavalle lääkärille vielä kuvien kera. Siitä toivuttuani ihmettelin syöpälääkärin tulkintaa ja soittoa niin varmana tietona. Lääkärikäynnistä on melkein kolme viikkoa aikaa. Se aika on ollut yhtä helvettiä.

Olen iloinnut hyvistä tiedoista. On itketty ja naurettu puhelimessa. Siskon kanssa on moneen kertaan jo kerrattu asiaa. Hänelle piti asia toistaa monta kertaa ennekuin se meni perille. Asia on aiheuttanut minulle läheisille aivan kohtuuttomasti huolta ja pelkoa. Pitäisi tutkia asiat kunnolla eenkuin niistä tehdään varmoja tulkintoja. Oli miten oli täällä Savossa on yksi keski-ikäinen nainen, joka on Onnellinen. Lainaan Kitsua; syöpä ei ole lahja ELÄMÄ on.