perjantai 11. helmikuuta 2011

Peloista pahin

Tämän päivän piti olla ihan tavallinen perjantai. Kuulas pakkasaamu, joka päivällä kääntyi auringon paisteeksi. Olin jo seitsemän jäkeen menossa Kysille kontrolliin. Ajaessa mietin mistä juttelisin. Aulassa meitä ei ollut montaakaan odottamassa, tavallisesti aina on niin täyttä. Olin pettynyt kun minulla olikin aika mieslääkärille. Olin siinä uskossa, että minut ottaa vastaan mukava tiina-lääkäri, kuka hoiti minua sytopuolella. Ei sillä, että minulla olisi mitään mieslääkäreitä vastaan, vaan kokoemukset ko lääkäristä vuosien takaa evät olleet kovin mairittelevia.

Vastaanotto alkoi tyypilliseen tapaan muminalla ja papereiden selaamisella, tieokoneruudun tuijotuksella. Oli puhetta Femar-lääkkeestä, sivuvaikutuksista, jotka ovat juuri nivel-ja luustkipuja. Sitten kuunneltiin keuhkot ja tutkittiin rinnat ja kainalot. Sitten lääkäri havahtui ja kääntyi kunnolla minuun. Mikä tämä on, onko tämä nappula keskellä kainaloa ollut kauan. Kyllä siihen oli minunkin käsi eksynyt tammikuun aikana, vaan ajattelin asiasta mainita kun oli tämä kontollikin heti tulossa. Se on kova ja siitähän täytyy ottaa näyte, eikö niin. Lääkäri yritti jotenkin kai keventää...
Mitä hel....ä, ei tämä voi olla totta. Yhtä-äkkiä leijuin itseni ulkopuolelle ja seuraan tapahtumaa, jota ei pitänyt enää ikinä tulla. Lääkäri hyvin touhukkaana hälyttää hoitajan paikalle. Haalii tavarat vierelleen, puhdistaa monta kertaa kainalokuoppaa ja pitkällä piikillä pistää kerran jos toisenkin. Sattuu kovasti, hoitaja yrittää vieressä ketoa lääkärille, että potilasta sattuu kovasti. Näytteen riittävyydestä ei ole varmuutta. Minä saan sanottua, että eihän se nyt voi näin nopeasti uusia tai olla mitään vakavaa. Tämäpä lääkäri sanoo sen hyvinkin voivan olla uusinut. Saan puseron päälle ja polikortin käteen. Lääkäri ei edes katso , kun mumisee hoitajan antavan ajan. Istun taas vastaanottoaulassa, hoitaja antaa ajan , milloin lääkäri soittaa näytteen vastauksen tai mahdollisesti uusintanäytteen ottamisesta. Katsotaan sitten jatkot kun selviää. Minä kävelen parkkihalliin autoon ja laitan miehelle viestin.

Tällä hetkellä en oikein osaa ajatella mitään. Voihan se olla muutakin kun uusimaa, mutta minun tapauksessa todennäköisesti ei. Vastaukseen on aikaa liki kaksi viikkoa, ainakin polikortissa niin lukee. Nyt on vastassa päiviä vain siihen hetkeen, kun lääkäri soittaa. Entä jos, niin mitä sitten?

21 kommenttia:

  1. No jopas olit melkosen postauksen laittanut, hiljaiseksi vetää. Pirullisen pitkiä päiviä on sinulla edessä. Voimia niihin! t.pete

    VastaaPoista
  2. eipä ole häävi odotteluaika.Vaikka kuinka sitä alitajuisesti miettii ja jollaintasolla osaa odottaa..niitä huonoja uutisia,tulee tällaiset aina ihan puskista. Jaksamisia odotteluun! Ja täytyy todeta, että eipä häävi ollut nyt kohtelu vastaanotolla..

    VastaaPoista
  3. Niin, kyllä tämä vähän hiljaiseksi vetää. Siskojen kanssa ollaan tänään soiteltu. sanoin, että ensi viikonlopun tapaamisia ei aleta muuttanaan. Panikointia yritän välttää etukäteen, mutta ajatuksia en saa säädettyä off asentoon.

    VastaaPoista
  4. Voi kökkö. :-( Ei voi muuta sanoa. Jaksamista odotteluun, se on aina pahinta. Pidän isosti peukkuja, että on jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
  5. Hiljaiseksi veti täälläkin. MItä h....iä !!! Justhan on myrkyt annettu ! Mikä nappula siellä kainalossa voi olla, jos imusolmukkeet on viety ? P...kele sentään, ettei se ole joku talirauhanen ? Olipa lääkäri ... ei miellyttävä mitenkään. Täältä lähtee voimahali ja oikein kova rutistus päälle !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  6. Hiljaiseksi vetää.
    Odottavan aika on tuloksia ootellessa kovin pitkä...liian pitkä. Pidän peukkuja tuloksille, hyville sellaisille!!!!!

    VastaaPoista
  7. Voi Sinua ,itku pääsi kun luin tuon Sinun tekstin. Tekstiviestin saitkin jo. Mutta uskotaan kaikki kunnossa. se patti on vain joku kiinnike siellä kainalossa. lepää ja kerää voimia , elämä hymyilee vielä.

    VastaaPoista
  8. Voi ei! Eikö se pelko ja kärsimys olisi jo riittänyt yhdelle ihmiselle. Tekisi mieli sanoa, että olet terve, ellei toisin todeta, mutta piruako se odottelun tuskassa auttaa. (Heti piti kopeloida omatkin kainalot.) Ja vielä tuommoinen lääkäri! Rohkeutta ja voimaa piinaviikkoihin! Lämpimin ajatuksin.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kaikille!
    Yhdyn rk.n kommenttiin ja olen terve, niin kauan kun toisin todetaan. Odottavan aika vaan on niin pitkä ja ainahan sitä miettii päässään vaikka mitä. Periksi ei silti anneta vaikka mikä olisi.

    Ihme kyllä nukuin viime yön kuin tukki, olin jo kymmenen aikaan sängyssä ja nukahdin heti.

    VastaaPoista
  10. Piti vielä äsken kysyä Marjikselta miten jakselet, onko tullut pahoja sivuvaikutuksia?

    VastaaPoista
  11. Ensireaktio tätä lukiessa oli tietenkin tyrmistys ja kauhistus. Sitten ajattelin, että onneksi löytyi ja tutkitaan heti. Toivottavasti ei ole malignia!

    Rohkeutta ja voimia piinaviikkoihin täältäkin ♥

    VastaaPoista
  12. Minäkin lähettelen lämpöisiä ajatuksia lohduksesi. Pidän myös peukkuja, ettei löydös ollut mitään pahanlaatuisya.

    VastaaPoista
  13. Ensimmäinen ajatus oli "ei voi olla, ei saa olla totta". Peukut pystyssä että se ei olisi SITÄ. Voimia ja iso halaus!

    VastaaPoista
  14. Voih. Kuinka pitkä aika kaksi viikkoa onkaan. Lämpimillä ajatuksillä tervehdin sinua täältä pakkasten keskeltä!

    Miten tuttu tuo aloitus olikaan. "Sen piti olla aivan tavallinen perjantai..". Miten sitä onkaan ollut menossa lääkärin pakeille ja miettinyt että mitä puhuisi.. ja sitten jysähtää, käsikirjoitus meneekin ihan uusiksi.

    Peukutan täällä kovasti kaikille ei-maligneille vaihtoehdoille. Onneksi niitäkin on.

    VastaaPoista
  15. Piinallista odottelua. Toivotaan jotain muuta kuin sitä pahinta!
    Paljon voimia!

    VastaaPoista
  16. Voi ei.. Kylläpä sinua nyt koetellaan. Pahalta tuntuu, mutta toivotaan että tämä on nyt jotain muuta, kuin sitä pahinta. Niin positiivisesti olet jaksanut tämän kaiken, ja monella olisi asenteestasi varmasti paljon opittavaa. Voimia paljon, olet ajatuksissa!
    -Mervi

    VastaaPoista
  17. kiitos kaikille!
    Yritän tosiaan luottaa siihen toivoon, että aina ei voi olla pahinta. Järkevästi ajatellen ei voisi vieä mitään olla, mutta lääkärin sanaan sitä luottaa. Minulla kyllä viime leikkauksessa otettiin kovia, vielä jäljellä olevia imusolmukkeita tarkisteltaviksi. Eikä niissä ollut malignia. Olivat sädehoidosta kovettuneet.

    Paniikkiin en ole mennyt vieläkään. Tästäkin selvitään.

    VastaaPoista
  18. Hyvä Olga ! Tästäkin selvitään !!!
    pirtsikka

    VastaaPoista
  19. Voimia ja vielä kerran voimia!! t. uusi blogisi lukija

    VastaaPoista
  20. Voi ei, kuulin vasta nyt tästä. Ystävänpäivänä, kun olin niin iloinen ja nyt olen niin huolissani sinusta. Voimia, onnea ja rakkautta tarvitset nyt paljon. Olet ajatuksissani.

    VastaaPoista
  21. Kiitos toivotuksista, ei huolehdita liikaa etukäteen, kerkeää sitten jos on aihetta.

    Onneksi päivät vilahtaa niin nopeasti, ettei ehdi liikaa miettimään.

    VastaaPoista