keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Kevättä ilmassa

Lumetkin ovat saaneet kyytiä, vaikka luulin etteivät ne sula ikinä. Pihaa on innolla rapsutettu, monenlaista puuhaa tehty, valitettavan paljon tekemättäkin.  Mitäpä niistä stressiä ottamaan.
Zumbassa olen käynyt pari kertaa ja kivaa on ollut. Hiki on virranut noroina, kun ohjaaja meitä siellä hypyyttää. Hyvää tekee myös luille. ihmeen hyvin jaksaa, vaikka luulin olevani kunnoltani ihan romuna.

Kysiltäkin ovat muistaneet kirjeellä, jossa aika plast.kirran puolelle, leikkaavalle lääkärille. Soitin rintahoitajalle ja ihmettelin aikaa. Olin ymmärtänyt kontrollin olevan vasta syksymmällä. Lääkäri haluaa vielä itse tutkia sitä pattia aluetta. Onko tarvetta leikata sitä kohtaa pois, samalla kastoo tarvitseeko rinta vielä joitain muotokorjauksia. Itse en ole innokaana mihinkään operaatioon, etenkään kesää vasten. Aina se kouraisee, kun sinne on oltava yhteydessä. Kun niin haluasi olla jo pois niistä sairaalakuvioista.

Kohta tulee kuluneeksi vuosi, kun löysin patin rinnasta.  Juuri näin kevään kynnyksellä. Saman jumppaohjaajan jumpan jälkeen, kun olin suihkussa. Kävelin keittiöön missä mies oli ja laitoin hänen kätensä rinnalle. Äkkiä miehen katseesta hävisi ilo. Tunsi siinä vanhan vihollisen. Sillä hetkellä molemmat arvattiin mitä se on. kysyin, että vieläkö sinä jaksat tämän uudestaan. Mies kastoi ihmeissään, ja vastasi luvanneen myös vastamäessä.

Yhteen vuoteen mahtuu niin paljon. Tunteiden kirjo on laaja. Ihmettelen vieläkin miten kaikki tapahtui. Elämä on välillä ollut taistelua pimeydestä valoon. Pitämällä kynsin hampain kiinni elämän pinnasta. uskomalla siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.  Elämällä on vielä paljon tarjottavaa minulle, vaikka se vuosi sitten ei sitlä tutunutkaan.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Berliini


Berliinin matka meni hyvin, ainut miinus oli juuri silloin valinnut matalapaine. Säätä ei voi itse valita, joten siihen oltiin varustauduttu riittävällä vaatetuksella ja sateensuojilla. Tuli kierrettyä mitä oltiin suunniteltu, paljon jäi näkemättä mahdolliseen seuraavaan kertaan. Pitkästä aikaa kahdestaan matkustaminen oli mukavaa.

Hotelli sijaitsi Alexsanderplazin lähellä, josta oli helppo suunistaa kohteisiin. Tuli kierrettyä lähellä sijaitsevaa museosaarta. Itse rakennukset olivat vaikuttavia, näyttelyistä puhumattakaan. Etenkin Egyptin varhaishistorian museo oli mielenkiintoinen. Aluella on myös valtavan iso tuomiokirkko ja korkea tv-torni, jonne näytti ihmiset jonottavan.


Toisena päivänä kerrettiin alueita missä oli jäljellä muuria, rajanylityspaikkaa, Hitlerin aikasia merkittäviä rakennuksia. Raunioiden lähelle oli oli suuressa rakennuksessa näyttely, joka kertoo valokuvin ja tekstein Gestapon julmuuksista. Vaikka kuinka on lukenut Hitlerin hirmutöistä, silti se tuntuu mahdottomalta käsittää, miten se on ollut mahdollista. Monien kohteiden ja suuren kauniin puiston jälkeen saavuimme Brandenburgin portille. Kuvat ei anna oikeutta kuinka iso ja hieno se on. Lähisöllä on Holokaustin muistomerkki, joka vetää kyllä hiljaiseksi. Ihmeteltiin myös yliopiston aukiolla olevaa muistomerkkiä, jossa poltettiin väärät ajatukset savuna ilmaan. Miten jonkun sairaan ihmisen ideologialla saadaan aivopestyä sellainen määrä ihmisiä. Sen varjolla voidaan tehdä sellaisia hirmutekoja.



Seuraavaksi oli pakko löytää vähän kevennystä päivään ja etsittiin Berliinin vanhin olutravintola. Vuonna 1621 peustettu ravintola, jossa itse Napeoleonkin on istunut lämmitetyllä istuimella. Siellä oli juomien lisäksi tarjolla valtavia annoksia sianpotkaa, lihapullia. Me tyydyttiin vain olueeseen ja kuivaan valkoviiniin.



Matka oli antoisa ja muutamassa päivässä sai täyden irtioton arjesta. Kotona huomasi miten kevät oli edistynyt, lumet saaneet kyytiä. Tytär oli vain vähän pahoillaan, kun ei päässyt mukaan. Sanoi, että kyllä hänkin olisi halunnut nähdä Egyptiläisen museon suurimman aarteen (v.1351-1334 e.k) olevan Nefertitin pään ja hisotiallisesti merkittävät paikat. Seuraavat reissut taitavat sitten ollakin ihan koko porukalla.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

BB

Ei, en todellakaan ole pyrkimässä seuraavaksi BB-taloon. Koko ohjelma on jostain ihan syvältä..
Yhtenä päivänä miehelle ehdottelin, että voitaisiin vko.lla 15, jolloin meillä on lomaa yhtäaikaa vaikka vaihtaa vessa kaakeleita. Mies ei innostunut asiasta, ymmärrän kyllä niin rankan alkuvuoden jälkeen. Töitä on paiskinut ukko-rukka enemmän kuin laki sallii. Mietittiin sitten mitä tehtäsiin ja katselttiin löytyykö halpoja lentoja jonnekin. Vielä varmistus, että mummo voi tulla tytärtä ja koiraa hoitamaan pariksi päiväksi. Kohta olikin jo lennot ja hotelli Berliiniin varattu. ihan mahtavaa kahdestaan päästä jonnekin.

Toinen B on alkukesän pitemmän suunnitelman matka, jolloin lennetään ensin Barcelonaan, jossa ollan kaksi yötä. Siitä sitten junalla kahdeksi viikoksi Valencian alueelle Penascolaan. Mukavaa on tiedossa ja se kyllä ollaan ansaittukin.

Aika  on rientänyt nopeasti , kohta on tosiaankin jo kevät. Ainakin toivon niin, on täällä valtavat lumikinokset vielä. Elämä on sujahtanut takaisin entisiin uomiinsa. Kuntokin kohentunut paljon. Mieli on virkeä. Ilmottauduin kevätzumbaan, viime syksynä ei voinut mihinkään ryhmään mennä. Oli zumbaa ihan omasta takaa. Tuntuu jännältä mennä, kun on sama sali ja ohjaaja, joka viime keväänä. Silloin toukokuussa patin rinnasta löysin.  Tuntuu, kun siitä olisi hirmu pitkä aika. Kyllä yhteen vuoteen mahtuu paljon tunteita ja tapahtumia.