Arkeen on palattu, ei ole äiti enää kolulaisa vastassa ja kouluun laittamassa. Vaikka on jo iso tyttö, nautti selvästi äidin höösäämisestä. Arki on muuttunut kovasti. Ilta vierähtää pikaisesti, kun lumitöiden (etenkin jos mies ei ole kotona), uunin lämmityksen, ruua laiton, koiran lenkityksen tiimolta. Vielä tyttären harrastuksiin kuskaamista ym. puuhaa. Olen illalla ollut yleensä ihan rätti poikki. Välillä on pitänyt oikasta sohvalle heti kohta töiden jälkeen. Yhtenäkin iltana nukuin kaksi tuntia tietämättä mistään mitään. No, hyvä puoli on se, ettei tarvitse veikkailla saako yöllä unta vai ei. Rytmiin aika äkkiä pääsee, etenkin aamuhetätyksiin. Olen aina tykännyt herätä aikaisin. Ainut meidän perheessä. Tytär ja mies hyvin aamu-unisia, koirakin työntää vaan nokkaa pehkuihin, kun yrittää aamusta ulos houkutella. Tosin on pitänyt opetella menemään aikaisemmin nukkumaan. Ajalla kun ei ollut pitkään aikaan ollut niin tarkaa väliä.
Työpaikalla moni on ihmetellyt, miten olen näinkin nopeasti tullut takaisin. Mitäs minä enää kotona makaamaan, tavallaan terve ihminen. Hoidoista olen toipunut jo mielestäni hyvin. Ajatuksetkin ovat muualla, kun sairastetussa sairaudessa. Omalta kohdalta pidän itseäni taas tämän erän voittajana. En nyt ainakaan murehdi tulevia. Olen onnellinen siitä, jos tänään kaikki on hyvin. Se riittää minulle, en osaa tähytä vuosien päähän. Pelosta olen päässyt pois ja saanut taas voima elää normaalia arkea.
Nivelet ja luustokipu ajoittain vaivaa. Aamusta tahtoo olla aika jäykkä olo, korjaantuu onneksi päivän mittaan. Muuten lääkkeet ei juurikaan vaivaa, eikä kaikkeen viitsi kiinnittää huomioita. Yöllä tahtoo tulla hiki, muuten ei hikoilu tai kuumat aallot vaivaa. Kahvin juonnin vähentäminen on auttanut oloa. Olen opetellut juomaan teetä, mitä en ikimaailmassa olisi kuvitellut juovani. Meillä on ollut miehen kanssa aina tapana juoda iltakahvit, vaikuttaahan se jollain tavalla yöhön. Nyt siis eri teelaatuja on tullut testattua. Muutenkin alkuvuosi menee hyvin terveellisissä merkeissä. Mies on niin paljon töissä, ettei ylimääräisiin menoihin ole enää voimia, kunhan jaksaa töissä ja kotona.
Tämä kertokoon siitä, miten sairauden kanssa on päässyt sinuksi.
Mies oli jokin aika sitten sairaslomalla selkävaivojen takia (oikeasti tosi pahojen). Oli maannut jo monta päivää sohvalla ja kehotin tekemään jotain pientä hommaa. Mies sanoi ettei voi tehdä kun on niin sairas (ja vielä sairaslomallakin). Sanoin siihen, että minäpä olen vielä sairaampi kun olen kaksi kertaa syövänkin sairastanut. Tytär katsoi vähän ihmeissään, kun me vaan naurettiin. :D
"Omalta kohdalta pidän itseäni taas tämän erän voittajana. En nyt ainakaan murehdi tulevia." Mukavaa luettavaa - hyvä sinä :)
VastaaPoistaLueskelin taas noita tietojasi ja mietin, että mikä oli varsinainen syy munasarjojen ja kohdun poistoon - kystatko..? Itselläni on ollut kivuliaita kystia jo parikymmentä vuotta sitten, eikä niitä ole edes seurattu. Kerran kuvattu ja kystiksi todettu - ja annettu ymmärtää, että niitä nyt on suunnilleen kaikilla ja ovat ihan harmittomia. Sitä siis mietin, että pitäiskö tällä historialla nyt ottaa asia puheeksi..
Itsekin olin alkuun ihan poikki lokakuussa töihin palattuani. Mutta siitä se sitten helpotti... Nyt kyllä kaipaisin jo talvilomalle, vaikka vastahan tässä joululomaa vietettiin. Enkä edes tee nyt vuoden alusta kuin puolikasta päivää.
VastaaPoistaKiitos Tee, kävin just sinun blogissa :)
VastaaPoistaMinun juttu oli sellainen, että hoidosita oli kulunut noin puoli vuotta (kuukautisia ei ollut tullut koko aikana), tuli sellainen outo vuoto. Minulla oli ollut juuri siooin kontrollikuvaukset ja lääkäri soitti minulle vastauksia. Otin siinä puheeksi asian, myös ihan ehkäisyasioissa. Enhän enää saanut tulla raskaaksi, enkä käyttää mitään hormonaalista ehkäisyä. Toivoin lähetettä naistentautien polille, jospa vaikka sterilisaation tekisivät. Lääkäri lupasi asian hoitaa (olin silloin Finnher-tutkimusryhmässä, sain aina mahdottoman hyvät tutkimukset). Pääsinkin sinne pikimiten.
Lääkärin kanssa juteltua, hän katseli alapää- ultralla ja totesi molemmin puolin cystat.
Viisaat lääkärit jo seuraavalla viikolla päätivät leikata kohdun ja munasarjat pois. Asiaan vaikutti myös hyvin vahva sukutausta syöpien suhteen ja olisihan se voinut olla rintasyövän uusiminen munasarjoihin. Kyllä hetken ajan päätä huimasi. Leikkaus meni hyvin ja hyvänlaatuisia olivat tuumorit. Muutenkin sanoivat leikkausken olevan eduksi, kun on positiivinen tauti.(ja kuinkas sitten kävikään) Joku lääkäri vaahtosi Tamofeenin syönnistä, joka tekee muutoksia. Tiedä häntä. Se etu on nyt, kun joutuu syömään taas lääkkeitä ettei oikeastaan paljoa ole hikoiluoireita.
Puheeksi kannattaa aina asiat ottaa jos ne vaivaa mieltä. Uskon kyllä, että ne on niitä harmitomia kystia.
Kitsune, nyt ollaan kaikki samaan aikaan täällä :D
VastaaPoistaTalvilomia täälläkin odotellaan. Onneksi on vielä viime kesän kesälomiakin pitämättä. Olenkin itselle saanut järjestettyä helmikuulle, maaliskuulle, jos pääsen syöpilsen ja kelan kurssille ja huhtikuulle lomaviikot. Valon lisääntyminen antaa kanssa inhmeesti voimia.
Oletpa todella toipunut hyvin ja nopeasti, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Voimia tulee lisää vielä, kun paljon touhuat. Sitkeää suomalaista rotua ihan selvästi. Vaikka kyllä kroppa lepoakin tarvitsee, hyvä että saat nukuttua.
VastaaPoistaLomia odotellessa - voi hyvin!
Todella hyvältä kuullostaa vointisi, hieno juttu.
VastaaPoistaKommentoinkin aiemmin kun olen itse sairastanut rintasyövän -99. Nyt elän sitten painajaista uudestaan, sain maanantaina tietää että uusinut keuhkon pinnalla. Ensi viikon torstaina alkaa sytostaattihoidot taas liki 11 vuoden tauon jälkeen. En tiedä miten jaksan sen kaiken taas, mutta se on otettava vastaan mitä annetaan. Onneksi taistelutahtoa sentään löytyy.
VastaaPoistaHieno kuulla, että Sinulla hoitojaksot ovat ohi ja taas kiinni ns normielämässä. Juttelin nuoremman siskosi kanssa eilen puhelimessa, samassa työpaikassa kun ollaan.
kiitos rk ja tilu; olen sellainen sitkeä savolainen, joka ponnahtaa aina takaisin pinnalle. Kyllä, lepoa tarvitsee todellakin,muuten voi käydä hullusti.
VastaaPoistaVoi Marjis, olen todella pahoillani sinun puolesta. Noin pitkän ajan jälkeen vielä. Miten se tuli selville ja onko se todella samaa syöpää? Olen kuulut sinun tarinasi siskoltani aiemminkin ja viimeaikoina vielä joskus muisteltu miten hurjat hoidot sinulla silloin oli. On ne sitkeitä pirut.
Mitä sytoja ne sinulle antaa ja miten paljon on suunnilteltu. Olen hengessä mukana ja lähetän sinulle voimia täältäkin. Jos jaksat pidä minut ajantasalla täällä blogissa tai siskon kautta.
Jaksamista hetki kerrallaan
Marjikselle valtavasti voimia uuteen taistoon!
VastaaPoistaOlgan blogin välityksellä myös minulta Marjikselle tsemppiterveiset !!! Koita Marjis kestää, eti se sama sisu, mikä sulla oli silloin 11 vuotta sitten, se on sulla jemmassa jossain ja me blogimaailmassa tsempataan sua !!!
VastaaPoistaJa Olga, sinä sitkeä savolainen, ihanaa, että töissä jaksat käydä ja likalle nuudeleita keitellä ja lumihommiakin painaa ; ) Toi Tamofen-asia on kyllä mulle mysteeri. Multa otettiin verinäytteestä hormoniarvot, kun olen tälleen "vanhansorttinen" muori. Hormonitoimintaa oli niin paljon vielä, että mulle määrättiin Tamofen. Olisin ihan sikapaljon halunnut vaihdevuodet ohittaneiden naisten lääkitystä, aromataasinestäjää (tai sinne päin). Mulla oli viimeiset "kuukauden suositut" toisen sytosatsin alkaessa eikä sen jälkeen ole tarvinnut terveyssiteitä kotiin itelle laahata, likoille vaan ; ) Lääkäri totesi mulle, että Tamofenia on käytetty 30 vuotta ja on hyväksi todettu. Kysyin kohdun limakalvon paksuuntumisesta, kun gynekologi sen mulle heitti. Siihen lääkäri, että sitä nyt sitten seurataan gynetarkastuksissa. Vielä kysyin, että voidaanko tota Tamofenia vaihtaa kesken 5-vuotis kautta ja lääkäri siihen, ettei yleensä vaihdeta. Ja vielä mulle yx tuttava sanoi Tamofenin tuovan lisäkiloja, lääkäri siihen, että jonkin verran ruokahalua lisää. Tamofenin ohjeissa lukee, että jos menee leikkaukseen, pitää jättää pois käytöstä, lääkäri siihen, ettei se haittaa, intin, että ohjeissa niin lukee, hän siihen, no, jätä viikko ennen ja viikko jälkeen. IIIIIIIK ! pirtsikka
Kiitos kaikille tsempeistä. Huomenna alkaa kortisonilla ja verikokeilla, torstaina sitten ekat myrkyt tungetaan elimistöön.
VastaaPoistaOn kuulemma samaa syöpää. Diagnoosi lääkärijargonilla on Carsinoma mammae l. sin cum metastaticum pulmonum et pleurae.
Hoidoiksi on suunniteltu 6 x Taxotere aina kolmen viikon välein ja rinnalla kahden viikon kuureissa Xelodaa tabletteina. Aina viikon tauko kunkin erän jälkeen, menee siis samassa syklissä kuin Taxotere. Torstaina pitäis aamulla ottaa tabletteja, sitten käydä päivällä Taxoteren tiputuksessa ja illalla taas tabletteja. Pahoinvointilääkkeitä on reseptikaupalla, kun tablettihoidon vuoksi pitäisi lääkkeet saada pysymään sisällä vaikka tulisikin pahoinvointia.
Kiitos kun jaksoit vastata. Onneksi on jo selvä suunnitelma ja riittävän tehokas isku. Kyllä ne pirulaiset noilla hoidoilla talttuu.
VastaaPoistaOnneksi Taxoterestä ei pitäisi hyvin paha olo tulla, mutta tietysti pitkässä juoksussa voi niinkin käydä.
Nyt vaan taistelutahtoa kehiin ja voitto kotiin.
Voimia hoito kerrallaan.
Ensimmäinen viikko sytostaattihoidon kanssa kohta menty. Pahoinvointia ei ole onneksi tullut. Neulasta-piikin aiheuttama särky on tähän asti ollut pahin oire ja siihen olenkin joutunut syömään särkylääkkeitä. Toki väsymystä ja voimattomuuden tunnetta tulee aaltoina, mutta se nyt kuuluu hoidon kuvaan.
VastaaPoistaSain viime viikolla kuulla, että tauti on hormonaalinen. Ekalla kerralla tuli hormonitesteistä positiivinen vastaus ja näin kävi nytkin. Eli kunhan sytoista on selvitty, alkaa hormonitoiminnan alasajo. Munasarjojen leikkaamisesta oli jo puhetta ja sitten lääkityksestä siihen päälle. Että saataisiin tämä tauti lopullisesti kuriin.